Pukin ajatelmia.
Niin niin tuota. Edellinen pukki, Nikodémus Henrikinpoika (1702-1941) hirtti itsensä korvatunturilla navetan tukipuihin. Sano minun sanoneen että sitä vitutti syvästi se alkuvuosi ja kesä. Saksalaiset häärivät Joulumaassakin kysellen että mihin sijoitetaan ilmatorjunta ja saako täällä olutta. Härskiä ja epäkohteliasta käytöstä, kuin turistit lomakylässä.
Enhän minä sitä nuorena kardinaalitonttuna ja pukkiehdokkaana
tajunnut että Nikoa vitutti työttömyys ja sitten vasta sakemanni. Nämä
kaksi yhdessä saivat siltä vintin pimeäksi. Joulukin oli peruttu osassa
maailman koteja, ja lopuissakin sitä vietettiin kovin askeettisesti,
siinä oli toimeentulo jo vaakalaudalla. Kaikkea leimasi epävarmuus.
Minulla itsellä ei mitään niitä natseja vastaan ollut, olivatpahan
vain tavallisia sotilaita ja perheenisiä pelinappuloina jutkujen ja
kaikennäköisten suurvaltojen pelissä.
Pukilla vähän ajatus nyt rönsyilee levottomana mutta minkäs teet,
kello kun on 7 aamulla, otin jo naukkuja viskeistäni ja tiedän etten
tänään aio tehdä muuta kuin pyöritellä peukaloitani, tissutella viskiä,
käydä Petteri Plutoniumkuonolla ajelulla ja ihmetellä pakkasia ja
neekereitä ja muita kummallisia Persepaskastanian asukkeja joita tuonne
tyhjähköön tonttuopistosiipeen jouduin asuttamaan kun
maahanmuuttovirastot ja sun muut uhkasi oikeudella ja busineksen
sulkemisella, huostaanotoilla ja porojen takavarikoimisella. Sanoppa
minun sanoneen tämmöistäkin: On tuo perkele kiristystä moinen. Kokki- ja
Sihteeritonttuja ne ovat käyneet lääppimässä nyt parin päivän ajan
kanttiinissa. Noh, eiköhän niistä päästä eroon, minulla on pari ässää
hihassa.
Palatakseni Nikodémukseen, se olin minä joka sen sieltä navetasta
löysi. Huulet sinisenä möllötti niinkuin irstas, rasvainen joulukoriste.
Taisi tukehtua hitaasti. Nappasin tuolin, leikkasin köyden puukolla ja
yritin hidastaa roikotetun lihan putoamista lattialle, mutta sehän
jysähti pää pahasti edeltä betonilattiaan, kun en minä ruipelona
pukkiehdokkaana sitä jaksanut pidellä. Sain leikattua köyden kaulan
ympäriltä jolloin ruho alkoi sätkiä ja kurkusta kuului korinaa ja jotain
pientä oksennusta valui ulos, sitten se lakkasi. Eihän me mistään
ensiavuista oltu kuultu siihen aikaan, ja tuskin olisi auttanutkaan.
Helvetti mikä näky, kun ajattelee että se oli kumminkin edellinen
joulupukki. Näen siitä vieläkin painajaisia.
(Kuvassa Nikodémus
Henrikinpoika, Joulun Pukkina vuosina 1702-1941)
Muutama päivä tuon jälkeen konklaavi kokoontui ja minusta valittiin
uusi joulupukki. Ai perkele että tuntui hyvältä. Saatiin vihdoin
neuvoteltua se sponsoridiili amerikkalaisen limonaatiyhtiön kanssa(se joku sosa sola tai jotain) jota
edellinen pukki niin kynsin ja hampain vältteli ja vihasi. Nikodémus oli
hirveän laiska, kunnianhimoton, tyhmä. Jotenkin kyllästynyt rooliinsa.
Oli hyvä että teki mitä teki, johan sitä saatana lapsetkin jo
pelkäsivät. Kuolaava 240 vuotias kävelevä raato jonka irvokkaan naaman
peitti onneksi tuo kirotun takkuinen ja haiseva, hilseinen ja
eltaantunut parta. Hyi vittu. Eikä kenelläkään ollut selkärankaa sanoa
sille mitään että olisi nyt ollut edustavampi. Olimme hirveitä
pelkureita moisen arvostetun jouluFührerin edessä.
Hirttäytyminen.. En minä halua sellaista kohtaloa nyt kun ajattelee
tarkemmin.
Ei minulla muuta sitten. Kiitos kun sain jakaa ajatuksiani.
PS.(eli perussuomalaiset) minulle on tällä hetkellä aivan vitun sama oletko kiltti vai
tuhma. En kehoita mihinkään. Tee omat päätöksesi. Hakkaa vaikka naapurin
raiskaajamamu, tai vie sille kukkia, jos siltä tuntuu, tai lähetä
rakkaus- tai vihapostia li andersonille ja muille keskenkasvuisille
tyhmille ja ahkerille sekopäille ja nuorille sieluille.
- Pukki
