Tässä vaiheessahan sitä luulisi sankarimme tarinan päättyvän jouluisiin tunnelmiin; Paluu tukikohtaan, joulun valmistelu, männyn koristelu, sen kallisarvoisen männyn jota hän joulun symboliksi luuli, vaikka neljä kilometriä tukikohdasta kasvoi nuorehkoja tuuheita kuusia, suoraan kuin kokakolamainoksesta.
Toki Feyris teki parhaansa jouluprojektinsa kanssa, suotakoon hänelle joulumäntynsä. Vaikka hän tekikin pari asiavirhettä, hän todella yritti pelastaa jotain menneisyydestä, siinä missä muut yrittivät vain mekaanisesti selvitä elämässään.
Tukikohdan aulaa koristi nyt monet erinäiset joulukoristeet, ja tietenkin tämä menneen ajan symboli, joulumänty. Siviilit ja henkilöstö eivät kuitenkaan kiinnittäneet siihen sen kummempaa huomiota, vaikka sankarimme päiväkäskyllään oli vaatinut kaikkia nauttimaan joulusta. Katsoivat vain ehkä kummeksuen onko johtajamme menettänyt järkensä. Eiväthän he voineet tietää moisista tavoista, piruparat, identiteetti ja perinteet vietiin jo melkein heidän isoisiltään.
Jokin ei täsmännyt. Oliko tätä joulu? Miksi tätä juhlittiin. Juhla? Mikä oli tämän tarkoitus? Jonkinnäköinen jouluilo kuulemma. Impivaaran Kansa oli ollut jouluisin iloinen. Miksi?
Tätä pohti Vampyrkommandant Feyris toimistossaan kalliiden viskiensä äärellä, katsellen satunnaisesti ulos ikkunastaan ihaillen lumisen tundran yllä tuikkivaa tähtitaivasta.
Hän jopa laskeutui tukikohdan kattohuoneistostaan rahvaan pariin kadulle, levittämään joulun ilosanomaa. Hän ei vain tiennyt mikä se oli. Enempää ei sensuroitu historia pystynyt väläyttämään salojaan. Ilosanoma, mikä ilosanoma?
Sankarimme koitti olla iloinen rahvaan parissa ja tuoda iloa heidän keskuuteensa, jaellen rivoja vitsejä, sotatarinoitaan rintamalta, ja muovisia joulupalloja. Nämä lähestymisyritykset tosin päättyivät aina vaivautuneeseen hiljaisuuteen, jolloin ÜberSturmteufelmeister Jaakob monesti joutui hänet pelastamaan vikkelällä tilannetajullaan.
Eihän sen tosiaankaan näin pitänyt mennä. Miksei kukaan ilostunut, paitsi pienimmät lapset? Punaisista, muovisista joulupalloista.
Feyriksen turhautuneisuus lähenteli masennusta, kunnes hänen mieleensä juolahti taas joulun pukki ja lahjat. Hän ei kumminkaan ollut aivan varma antoivatko impivaaralaiset muinaisina aikoina pukille lahjoja, vai pukki impivaaralaisille, vai kummatkin osapuolet toisilleen. Sen verran hän ymmärsi etteivät kalevalalaiset taruolennot millään voineet jakaa lahjoja, joten kuka sitten hoiti tämän jakopuolen ja millä tavalla? Oliko viattoman lapsen häkeltynyt ihastus punaisiin joulumännyn muovipalloihin avain tähän mysteeriin?
Sankarimme olisi ehkä voinut viedä johtopäätelmänsä hyvin lähelle sitä totuutta jonka sinä ja minä tiedämme, nimittäin hyvin lähellä hän oli tuon lapsuuden viattomuuden kanssa, mutta sinä iltana rahvaan parissa kohtalo pisti näppinsä peliin kun muutama likainen musulmaanisoturi Iisalmen kalifaatista yritti jälleen kerran tukahduttaa konservatiivisen neosuomalaisen kaupunkimme hennon alkuliekin.
Eiväthän he tietenkään voineet Vampyrkommandantin natsirobotteja, eliittijoukkoja, hyvin aseistautunutta rahvasta ja Feyristä itseään millään tavoin uhata.
Näin oli Sankarimme aina itsekin ajatellut.
Nyt vain sattui niin että saastaiset musulmaanit olivat päättäneet pistää oman joululahjansa kerralla pakettiin ja vallata scifinatsikompleksin ja sitä ympäröivän kaupungin yhdellä massiivisella jihadistien tsunamilla.
Alku meni aivan rutiinilla.
Sankarimme nautti teurastuksesta.
Rasistiset Natsirobotit tekivät sen mihin ne oli ohjelmoitu.
Sankarimme kouluttamat erikoisjoukot tilkitsivät pienimmät virheet kirurgintarkalla työllään.
Rahvas puolusti omaansa.
Kunnes lopulta jokin tilanteen jatkuvuudessa iski Vampyrkommandantimme tajuntaan. Ei tämä ollutkaan aivan kaavamaisin rutiiniteurastus.
Rättipään miesylivoima alkoi painaa rakasta natsikompleksiamme ja sitä ympäröivää reservaattia hyvin ikävällä tavalla maan rakoon.
Tilanne ei ollut aivan kriittinen muttei aivan hallinnassakaan.
- Tähänkö sitä on taas tultu, mietti Sankarimme. ' Johan teidät jo kerran ajettiin näiltä tienoilta lopullisesti vittuun, vuohennussijat, mutta lisäännytte vain niin sairasta tahtia ettei tuossa ole enää mitään tolkkua'
Tässä kohtaa Feyris teki kohtalokkaan virheen, joka hänenlaiseltaan perfektionistilta ja ammattisotilaalta on harvinaista.
Ehkä hänen puheensa toimistotyön viemästä terästä olivat vähintäänkin lievästi ilmaistu.
Hän hermostui ja pettyi tilanteeseen ja antoi keskittymisensä herpaantua, jolloin eräs huomaamaton jihadisti laukaisi allahin kirkon kustantamasta neuvostoliiton ajan rynnäkkökivääristään yhden ainoan 7.62 millimetrisen luodin suoraan Sankarimme vatsaonteloon, vain 20 metrin matkalta. 20 metriä ja kukaan ei huomannut tämän hiekkaneekerin preesenssiä.
Hän toki muuttui jauhelihaksi eliittijoukkojen ja Feyriksen henkivartiokaartin luotisateeseen pari sekuntia myöhemmin.
Mutta nyt taisi käydä pahasti, kuten päähenkilömme asian ilmaisi.
Vertahan tuli. Luonnollisesti.
(lääkintämies, Vampyrkommandantiin osui!)
Feyris tunsi vuotavansa kuiviin pakkasessa..
(ottakaa silta taisteluliivi pois, nopeasti)
..Taistelun äänet kaikkosivat..
..Aika hidastui..
...ei. aika pysähtyi...
..Tämä lämmin tunne valtasi Sankarimme kehon ja sielun..
..Sankarimme oli menettänyt tajuntansa aiemminkin mutta tämä ei nyt mennyt aivan niin kuin ennen..
..Hän kellui tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä...
..Hämmentyneenä Feyris nosti katseensa..
..Hänen edessään seisoi..
Joulun pukki. Ilmielävänä.
Sankarimme ei tietenkään tiennyt miltä joulun pukki näytti, mutta pukki kertoi sen telepaattisesti tässä ajan ja avaruuden välitilassa kuoleman rajalla.
Pukki kertoi myös muuta kuin että oli pukki.
Hän katsoi Feyristämme syvälle silmiin, ja sanoi kaikuvalla, syvällä äänellään;
"Sinä olet siis se joka on herättänyt minut ja joulun taian unestaan?
Vampyrkommandant Feyris Nyannyan, pienen eteläimpivaaralaisen heimon johtaja,
legenda, rättipään räyhähenki, vuohennussijan violaattori, kamelikuskin kalma, maanvaltaajan markiisi de sade, neekerin nukuttaja, sählämin sanktio ja punaviherpersepaviaanin painajainen?
Olen seurannut työtäsi viime päivät kun herätit meidät taruolentojen tuonpuoleisesta. Tiedätkö, siitä asti kun punaviherpaviaanit - jos saanen käyttää nimitystäsi - sensuroivat joulun, olen ollut työtön. Saatana, montakymmentä vuotta.
Tiedätkö miten vaikeaa tämä kaikki on ollut? Jouduin lomauttamaan 95% tonttutyöläisistäni. Minne lie päätyivät suden ja surman suuhun Korvatunturin tundralle.
Joulumuori ei kestänyt tilannettamme vaikka väitti että kaikki on ok. Näin miten raihnaisuus, vanhuus otti hänessä vallan ilman joulun taikaa ja tarkoitusta.
Hän nukkui pois luotani vuonna 2098.
Olen ikuisesti sinulle kiitollinen että nyt en ole vain sinkku, vaan joulun taian herätettyäsi, nyt myös työssäkäyvä sinkku. Jos vain sallit? Nimittäin voin kertoa mistä siinä lahjahommassa on kyse:
Työni on jakaa lahjoja ja joulumieltä teille kuolevaisille paskanaamoille. Sinun luvallasi aloitan taas duunit, jos vain pidät joulun ilosanoman, hengen ja taian elossa.
Eli saan siunaukseni?
Kiitos, Feyris Nyannyan.
Tästä hyvästä aion tehdä sinulle vastapalveluksen;
Otan tuon luodin pois vatsaontelostasi. Mitään luotia ei koskaa ole ollutkaan. Laitan sen jihadistin kuolemaan aivoinfarktiin muutama sekuntia ennen laukaustaan. Kyllä, pystyn siihen. Älä aliarvioi joulun taikaa. Vatsassasi oli aika paha hässäkkä, olisit varmasti menehtynyt sekuntien sisällä. Mutta minä nyt teen tämän koska olen sen velkaa. Astun ehkä hieman Jumalamme reviirille, mutta ehkä hän antaa sen minulle anteeksi. Täytyy kysyä kun seuraavaksi näen.
Lähden nyt takaisin korvatunturille, ja ajattelin mennessäni pyyhkiä jokaikisen vitun jihadistin tästä lähistöltä syvimpään helvettiin. Aloitan kaupunkisi ympäristöstä ja jatkan pohjoiseen, muistan vierailla myös Iisalmessa.
Loput mitä jää jäljelle... Luulen että pärjäät niiden kanssa ellei tundra niitä jäädä kuoliaaksi... Nimittäin Pakkasukon kanssa jo alustavasti sovin muutaman päivän jäätävän kivasta kristalliyöstä.
Petteri Punakuono alkaa olla jo kärsimätön, se ymmärtää telepaattista puhettamme myös. Teurastamaan petteri, teurastamaan! joo! joo! kuka on isin sädettäjä! kukaa!!! tui tui tui niin petteeriii ihan kohta lähdetään.
Taidat jo arvata että ei tuo kuononpää pelkkää näkyvää valoa ammu ympäristöönsä. Petteri pääsee kohta säteilemään aivan uudenlaisena tähtenä joulun viihdetaivaalla.
Tiedättekö te impivaaralaiset muuten mitä ovat joululaulut ja viihde?
Tässä joululaulukirja ja syntikka, olkoot ne tämän uuden tulemiseni ensimmäiset joululahjani teille, hyvät impivaaralaiset. Opetelkaa ne laulut niin opitteja ja tunnette sydämissänne mitä on joulumieli, taika ja ilo. Pitäkää tukikohdassanne joulujuhla koko kaupungin kera.
Ja Feyris..
Se on kuusi. Joulukuusi. Ei mänty, idiootti.
Nähdään ensi jouluna!
legenda, rättipään räyhähenki, vuohennussijan violaattori, kamelikuskin kalma, maanvaltaajan markiisi de sade, neekerin nukuttaja, sählämin sanktio ja punaviherpersepaviaanin painajainen?
Olen seurannut työtäsi viime päivät kun herätit meidät taruolentojen tuonpuoleisesta. Tiedätkö, siitä asti kun punaviherpaviaanit - jos saanen käyttää nimitystäsi - sensuroivat joulun, olen ollut työtön. Saatana, montakymmentä vuotta.
Tiedätkö miten vaikeaa tämä kaikki on ollut? Jouduin lomauttamaan 95% tonttutyöläisistäni. Minne lie päätyivät suden ja surman suuhun Korvatunturin tundralle.
Joulumuori ei kestänyt tilannettamme vaikka väitti että kaikki on ok. Näin miten raihnaisuus, vanhuus otti hänessä vallan ilman joulun taikaa ja tarkoitusta.
Hän nukkui pois luotani vuonna 2098.
En ollut katkera, hänen oli parempi olla. Läheisen kuolema ei mene niinkuin elokuvissa. Se ei oikeastaan tunnu miltään. Sitä vain ihmettelee. Kerran itkin. Se on elämää. Kuolema on osa elämää. Ja toihan se minullekin vähän muuta ajateltavaa uuden elämäntarkoituksen etsimisessä.
Mutta kaiken sen vapaa-ajan ja sinkkuuden ansiosta pääsin vihdoin kuuntelemaan vanhoja hevilevyjäni, pumppaamaan rautaa ja näitä sihteeritonttujani, ja juomaan kalliita viskejäni. Ja siinä jos missä olemme kuin samasta puusta veistetty, ja kiinnitit huomioni.
Olen ikuisesti sinulle kiitollinen että nyt en ole vain sinkku, vaan joulun taian herätettyäsi, nyt myös työssäkäyvä sinkku. Jos vain sallit? Nimittäin voin kertoa mistä siinä lahjahommassa on kyse:
Työni on jakaa lahjoja ja joulumieltä teille kuolevaisille paskanaamoille. Sinun luvallasi aloitan taas duunit, jos vain pidät joulun ilosanoman, hengen ja taian elossa.
Eli saan siunaukseni?
Kiitos, Feyris Nyannyan.
Tästä hyvästä aion tehdä sinulle vastapalveluksen;
Otan tuon luodin pois vatsaontelostasi. Mitään luotia ei koskaa ole ollutkaan. Laitan sen jihadistin kuolemaan aivoinfarktiin muutama sekuntia ennen laukaustaan. Kyllä, pystyn siihen. Älä aliarvioi joulun taikaa. Vatsassasi oli aika paha hässäkkä, olisit varmasti menehtynyt sekuntien sisällä. Mutta minä nyt teen tämän koska olen sen velkaa. Astun ehkä hieman Jumalamme reviirille, mutta ehkä hän antaa sen minulle anteeksi. Täytyy kysyä kun seuraavaksi näen.
Lähden nyt takaisin korvatunturille, ja ajattelin mennessäni pyyhkiä jokaikisen vitun jihadistin tästä lähistöltä syvimpään helvettiin. Aloitan kaupunkisi ympäristöstä ja jatkan pohjoiseen, muistan vierailla myös Iisalmessa.
Loput mitä jää jäljelle... Luulen että pärjäät niiden kanssa ellei tundra niitä jäädä kuoliaaksi... Nimittäin Pakkasukon kanssa jo alustavasti sovin muutaman päivän jäätävän kivasta kristalliyöstä.
Petteri Punakuono alkaa olla jo kärsimätön, se ymmärtää telepaattista puhettamme myös. Teurastamaan petteri, teurastamaan! joo! joo! kuka on isin sädettäjä! kukaa!!! tui tui tui niin petteeriii ihan kohta lähdetään.
Taidat jo arvata että ei tuo kuononpää pelkkää näkyvää valoa ammu ympäristöönsä. Petteri pääsee kohta säteilemään aivan uudenlaisena tähtenä joulun viihdetaivaalla.
Tiedättekö te impivaaralaiset muuten mitä ovat joululaulut ja viihde?
Tässä joululaulukirja ja syntikka, olkoot ne tämän uuden tulemiseni ensimmäiset joululahjani teille, hyvät impivaaralaiset. Opetelkaa ne laulut niin opitteja ja tunnette sydämissänne mitä on joulumieli, taika ja ilo. Pitäkää tukikohdassanne joulujuhla koko kaupungin kera.
Ja Feyris..
Se on kuusi. Joulukuusi. Ei mänty, idiootti.
Nähdään ensi jouluna!
Hypätkää kyytiin tytöt, nyt nussitaan, ryypätään ja biletetään viikko putkeen, meillä on nimittäin business taas auki ja on paljon tehtävää tuossa ensi vuoden alusta että hommat saadaan taas pyörimään. Kumpi teistä haluaa joulumuoriksi? Kumpikin?!
- Fin -
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, rakas lukija!
Itse vietän jouluni tänä vuonna vastoin suunnitelmia - yksin, traumojeni, melankolian ja yksinäisyyden kiusaamana, niinkuin kovin useasti ennenkin. Mutta vaikeillakin hetkillä herkkä taiteilija kumminkin muistaa hyvät hetket elämästä, ja joulun kaihoisa lämpö on ystävänä. Niin ja tuo kissani josta joskus olen maininnut blogin alkuaikoina. Ja tietenkin alkoholi, internet, ja hyvä musiikki.
- Feyris ♥♥♥
perustuu tositapahtumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti