Älymystö ei ehkä ole tyhmä, vaan kaakattava hanhiparvi, kirjava ihmisjoukko ja parhaimmillaan kategoria. Monilla sen edustajilla on kuitenkin ollut erityinen taipumus sosialismiin. Sosialismi oli älyllinen keksintö Saint-Simonista Lassalleen, Marxista Gramsciin, ja se virtaa niissä sadoissa marxismin sivujoissa, jotka ovat nyt päättymässä hylätyn historian viemäreihin.
Euroopan älymystön yhdellä vaikutusvaltaisella ryhmittymällä on kuluneen vuosisadan aikana ollut kolme ainesosaa. (Omalla puolinaisella tavallaan ne vaikuttavat yhä yliopistojen ja tiedotusvälineiden byrokratisoituneen älymystön piirissä.) Yksi niistä oli vallitsevien olojen suora hylkääminen, koska niitä pidettiin läpeensä mätinä ja toivottomina.
Toinen oli enemmän tai vähemmän harkittu visio täysin toisenlaisesta maailmasta, jossa kaikki todellisuuden vääryydet on oikaistu.
Kolmas oli suuri varmuus sekä mainitusta hylkäämisestä että visiosta. Vieraantuminen, utopia ja dogmaattisuus eivät muodosta kovinkaan kiehtovaa kolminaisuutta, vaikka se lähes luonnostaan johtaakin erilaisiin sosialismin versioihin, jotka eivät kuulu sen sosiaalidemokraattiseen muunnokseen.
Joudun toteamaan, että on paljon niitä, joille sosialismin kuolema merkitsee rotkon aukeamista, valtavaa tyhjiötä, joka on tunteenomaisesti yhtä häiritsevä kuin älyllisestikin. He eivät enää tiedä, minne mennä. Heissä yhdistyy urhea muutosvalmius huomattavaan aatteelliseen sekasortoon.
Eräät näistä kaksin verroin kodittomista intellektualleista - ainakin he "kelluvat vapaasti" ja heiltä on riistetty myös henkinen sosialistinen koti - yrittävät pitää hengissä unelmaa jonkinlaisesta "todellisesta" sosialismista".
Kukaan ei tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin tai ainakaan kukaan ei pysty päättämään, ovatko tarjolla olevat vastaukset oikeita vai vääriä. Yrittäkäämme sen vuoksi etsiä totuutta, mutta varmistakaamme myös se, että voimme yrittää uudelleen, jos erehdymme tai meidän kuvitellaan erehtyneen. Suurempaa inhimillistä vapautta uhkaavaa vaaraa ei olekaan kuin dogma, yhden ryhmän, ideologian tai järjestelmän monopoli. Samasta syystä tärkein tehtävämme on toimia siten, että olemme avoimia muutoksille.
Avoin yhteiskunta ei lupaa helppoa elämää. Päinvastoin, ihmisellä on vaarallinen kaipuu suljetun maailman kodikkuuteen. Jos kuitenkin haluamme päästä eteenpäin ja kehittää niin itseämme kuin tällä planeetalla elävien miesten ja naisten oloja, joudumme hyväksymään sekavan, ristiriitaisen ja epämukavan, mutta ylpeän ja rohkaisevan näkymän: sen että maailma on avaruutta. Karl Popper on lausunut tyhjentävästi:
"Voimme palata petojen asteelle. Jos kuitenkin haluamme säilyttää ihmisyytemme, tarjolla on vain yksi tie: se joka vie avoimeen yhteiskuntaan.
- Ralf Dahrendorf - Huomisen Eurooppaan. (Reflections on the revolution in Europe: In a letter intended to have been sent to a gentleman in Warsaw, 1990.) Ja turha vittu kuvitella että voit ladata ja lukea sen jostain netistä. Teos täytyy kaivaa hämähäkinseittien keskeltä divarien ja kaatopaikkojen syvyyksistä..................... Huvittavinta on että melkein 3,04% kaikista "poliittisista blogeista" on edes kaivanut nenäänsä näiden kirjojen suuntaan. mutta.. hei. länsimaiden rappio jne.. Ne lukee sanomalehtiä ehkä ja toistensa blogeja.. ja kopioi toistensa mölinöitä. ja kommentoivat toinen toisiansa. Mitään uutta ei synny. Ja he uhkailevat synnyttävänsä jotain uutta ja rohkeaa... Sori.. ei.. Ensin teidän täytyy ottaa kirja käteen. joku uusi kirja.
