Älymystö ei ehkä ole tyhmä, vaan kaakattava hanhiparvi, kirjava ihmisjoukko ja parhaimmillaan kategoria. Monilla sen edustajilla on kuitenkin ollut erityinen taipumus sosialismiin. Sosialismi oli älyllinen keksintö Saint-Simonista Lassalleen, Marxista Gramsciin, ja se virtaa niissä sadoissa marxismin sivujoissa, jotka ovat nyt päättymässä hylätyn historian viemäreihin.
Euroopan älymystön yhdellä vaikutusvaltaisella ryhmittymällä on kuluneen vuosisadan aikana ollut kolme ainesosaa. (Omalla puolinaisella tavallaan ne vaikuttavat yhä yliopistojen ja tiedotusvälineiden byrokratisoituneen älymystön piirissä.) Yksi niistä oli vallitsevien olojen suora hylkääminen, koska niitä pidettiin läpeensä mätinä ja toivottomina.
Toinen oli enemmän tai vähemmän harkittu visio täysin toisenlaisesta maailmasta, jossa kaikki todellisuuden vääryydet on oikaistu.
Kolmas oli suuri varmuus sekä mainitusta hylkäämisestä että visiosta. Vieraantuminen, utopia ja dogmaattisuus eivät muodosta kovinkaan kiehtovaa kolminaisuutta, vaikka se lähes luonnostaan johtaakin erilaisiin sosialismin versioihin, jotka eivät kuulu sen sosiaalidemokraattiseen muunnokseen.
Joudun toteamaan, että on paljon niitä, joille sosialismin kuolema merkitsee rotkon aukeamista, valtavaa tyhjiötä, joka on tunteenomaisesti yhtä häiritsevä kuin älyllisestikin. He eivät enää tiedä, minne mennä. Heissä yhdistyy urhea muutosvalmius huomattavaan aatteelliseen sekasortoon.
Eräät näistä kaksin verroin kodittomista intellektualleista - ainakin he "kelluvat vapaasti" ja heiltä on riistetty myös henkinen sosialistinen koti - yrittävät pitää hengissä unelmaa jonkinlaisesta "todellisesta" sosialismista".
Kukaan ei tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin tai ainakaan kukaan ei pysty päättämään, ovatko tarjolla olevat vastaukset oikeita vai vääriä. Yrittäkäämme sen vuoksi etsiä totuutta, mutta varmistakaamme myös se, että voimme yrittää uudelleen, jos erehdymme tai meidän kuvitellaan erehtyneen. Suurempaa inhimillistä vapautta uhkaavaa vaaraa ei olekaan kuin dogma, yhden ryhmän, ideologian tai järjestelmän monopoli. Samasta syystä tärkein tehtävämme on toimia siten, että olemme avoimia muutoksille.
Avoin yhteiskunta ei lupaa helppoa elämää. Päinvastoin, ihmisellä on vaarallinen kaipuu suljetun maailman kodikkuuteen. Jos kuitenkin haluamme päästä eteenpäin ja kehittää niin itseämme kuin tällä planeetalla elävien miesten ja naisten oloja, joudumme hyväksymään sekavan, ristiriitaisen ja epämukavan, mutta ylpeän ja rohkaisevan näkymän: sen että maailma on avaruutta. Karl Popper on lausunut tyhjentävästi:
"Voimme palata petojen asteelle. Jos kuitenkin haluamme säilyttää ihmisyytemme, tarjolla on vain yksi tie: se joka vie avoimeen yhteiskuntaan.
- Ralf Dahrendorf - Huomisen Eurooppaan. (Reflections on the revolution in Europe: In a letter intended to have been sent to a gentleman in Warsaw, 1990.) Ja turha vittu kuvitella että voit ladata ja lukea sen jostain netistä. Teos täytyy kaivaa hämähäkinseittien keskeltä divarien ja kaatopaikkojen syvyyksistä..................... Huvittavinta on että melkein 3,04% kaikista "poliittisista blogeista" on edes kaivanut nenäänsä näiden kirjojen suuntaan. mutta.. hei. länsimaiden rappio jne.. Ne lukee sanomalehtiä ehkä ja toistensa blogeja.. ja kopioi toistensa mölinöitä. ja kommentoivat toinen toisiansa. Mitään uutta ei synny. Ja he uhkailevat synnyttävänsä jotain uutta ja rohkeaa... Sori.. ei.. Ensin teidän täytyy ottaa kirja käteen. joku uusi kirja.
Koska en taaskaan kykene kommentoimaan omasta päästäni, voin vain jälleen kerran siteerata Timo Hännikäisen teoksen
VastaaPoista"Sanansäilä: kirjoituksia 2008-2016" sivuja 184-85.
"Mitään uskottavaa selitystä sille, miksi valtiolliset rakenteet ja taloudellis-poliittiset hierarkiat ovat ylipäätään kehittyneet, anarkistit eivät ole koskaan osanneet antaa. Heimoyhteisöjä tutkineilla antropologeilla ja muilla tiedemiehillä on asialle hyvin yksinkertainen selitys: kun yhteisön väkiluku nousee yli kymmeneen tuhanteen, yhteisön asioita on mahdoton ratkaista vapaalla keskustelulla avoimissa kansankokouksissa. Silloin syntyvät heimokunnat, päällikkökunnat ja viimein valtiot virkamiehineen, vakinaisine armeijoineen, erillisine oikeuslaitoksineen ja yhteiskuntaluokkineen. Anarkistit kannattavat tällaisten orgaanisesti kehittyneiden rakenteiden purkamista jonkinlaisella vallankumouksella, mutta ilmeisen harvat heistä haluavat palata metsästykselle, keräilylle ja pienimuotoiselle viljelylle perustuvaan maailmaan, vaan enemmistö heistä uskoo suurten korkean teknologian yhteiskuntien olevan hallittavissa ruohonjuuritalolta.
Anarkistisesta yhteiskunnasta puuttuisi se tehokas ja uskottava voimakeinojen varanto, joka viime kädessä pitää yhteiskuntia koossa. Jokainen laki ja sääntö on kuollut kirjain, ellei sen rikkojaa voida pidättää, vangita tai ääritilanteessa surmata. Kyseessä on klassinen vangin pulma: kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä rauhanomainen yhteistyö on paras vaihtoehto, mutta kiusaus petokseen tai väkivaltaan on niin suuri, että jo pelko muiden petollisuudesta tai väkivaltaisuudesta saa monet harkitsemaan veneestä hyppäämistä ristiriitatilanteessa. Tällaiset tosiasiat hämärtyvät helposti suhteellisen pitkään vakaina pysyneissä moderneissa yhteiskunnissa, joissa valtion väkivaltamonopoli on absoluuttinen. Mutta jo jokaisen poliisin vyöllä riippuva virka-ase kertoo, että väkivalta on edelleenkin järjestyksen tae."
Taitaakos kukaan sen selkeämmin sanoa?
Ralf Dahrendofrille tiedoksi, että nyt ollaan siellä huomisen Euroopassa mutta ei tämä avoin yhteiskunta ole lopulta mikään onnela.
VastaaPoista(basisti ja radiokääpä lähetti terveisii) = Hännikäiselle ja sen seuraajille terveisiä että haistakaa vittu paska vitun amatööri, kasvata vaikka muna tms. Ja sit semmonen. että Ralf on vittu kuollu ja kuopattu jo 2009. saatana... (over and out)
VastaaPoistamutta omasta puolestani nää ralfin ennustukset oli myös.. hmm.. epäennustuksia kai. kaikki meni vituix ja historia toistaa taas itteään. miten vitussa se on mahdollista? jokainen poliitikko tietää että historia ei saa toistaa itteään. mutta silti he antavat sen tapahtua. ja tämä sama keskustelu käydään 10 vuoden kuluttua. ja 52 vuoden kuluttua. ja 734792 vuoden kuluttua.
VastaaPoista