"I worked on Mannerheim for more than 10 years," says Harlin. "We even started it twice – once in Lithuania, once in Hungary. We had over 1,000 costumes made, all props and sets designed and built, all casting done, award-winning makeup designers for the lifelong ageing." Despite all this, the film never came to fruition, something that clearly still saddens him. "My parents were both in the war," he says wistfully. "Every Finnish home had Mannerheim's picture on the wall."
.
.
.
............käsitys monikulttuurin historiasta ja sen tuhoisista poliittisista vaikutuksista osoittaa, ettei suvaitsevainen ideologia ole kadonnut minnekään. Päinvastoin, se on saanut salakavalampia, hienovaraisempia ja jopa salonkikelpoisia muotoja, jolloin se altistaa kaikkein haavoittuvaisimpia ihmisryhmiä poliittisen hallinnoinnin armoille.........
.
.
.
"Those who are able to see beyond the shadows and lies of their culture will never be understood, let alone believed, by the masses"
.
.
.
Paskapontikkakausti..
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005417633.html
Jonna Pulkkisen twitter on täynnä hesarilinkkejä ja siihen liittyvää twiittausta..
Eli.. tottakai tavallaan uutuuskirjan yritys on jakaa uutta tietoa ja murtaa myyttejä, mutta sen varjolla on samalla tarkoitus halventaa ja mustamaalata suomalaisuuden ikoneita, katkaista se selkäranka jolla kansallinen identiteetti ja itsetunto pysyy kasassa.
Sotilaat olivat juoppoja, narkkareita, tekivät ponua paskasta. Ehkäpä söivätkin paskaa? Ja tottakai söivät kuolleita. Pitivät aivan varmasti epäpyhiä rituaaleja ja palvoivat saatanaa ja hitleriä ja tappoivat Putinin äidin.
Tällainen jatkuva henkinen vyön alle hakkaaminen vaikuttaa pitkällä tähtäimellä heikompaan ainekseen, ja saa heidät kääntymään hesarikansalaisiksi.
.
.
.
Valtio kiusaa, ahdistelee, syyttelee, vie rahat, tarjoaa vastineeksi palan homeista leipää ja ala-arvoisia sirkushuveja jos niitäkään.
Mutta, kuten koulukiusattukin täytyy saada ymmärtämään: kiusaajassa on vika, ei sinussa.
.
.
.
Jumala on kadonnut manner ihmisen tajunnassa. Se on se myyttinen pala maata jota lähdettiin etsimään. Moni varoitteli, mutta joku pääsi perille. Suuri osa skeptikoista ei suostunut uskomaan huhuja ja pieniä todisteita
Yhteen yksityiskohtaan takertuakseni, ei se paskapontikka ollut mikään rintamakeksintö, joskaan ymmärtääkseni sellaista ei kukaan väittänytkään ole. Kyseisen aineen käytöstä löytyy varsin värikäs ja eloisa kuvaus Sakari Kännön elämäkertateoksesta "Mosku" (WSOY 1992), jonka pohjalta tehtiin aavistuksen verran siloiteltu elokuva.
VastaaPoistaEllei ole nähnyt elokuvaa eikä lukenut kirjaa, suosittelen lukemaan sen mutta jättämään elokuvan väliin. Jos välttämättä haluaa nauttia molemmat, on syytä katsoa ensin elokuva ja sen jälkeen kirjaa lukiessaan ällistellä, miten paljon tästä jätettiinkään pois.