Ensimmäinen huikka luonnontieteiden maljasta muuttaa sinut ateistiksi. Lasin pohjalla sinua odottaa Jumala.
Muistan kuinka parikymppisenä muutuin ateistiksi. Keskeneräiset nuoren aivot luulivat tajunneensa jotain perimmäistä tästä universumista.
Jotkut jäävät sille tasolle loppuelämäkseen. Mikä hukattu potentiaali, hukkaan heitetty tutkimusmatka. Kuinka pieni, sairas ja heikkotekoinen mieli voi tyytyä ensimmäiseen löytämäänsä aarteeseen?
Ateisti tarvitsee järjettömän määrän henkisiä apuvälineitä, pakkomielteisiä mantroja, instrumentteja, laskelmia, kuin lapsen käsin pahvilaatikkoalukseensa tuhruisesti piirrettyjä mittareita, tukirankoja kuivista tikuista, nähdäkseen missä hän sijaitsee elämän ja kaikkeuden pimeydessä; ja käyttäessään näitä apupyöriä, tuota rihkamaa, hän uskoo niihin, hän uskoo sijaintinsa olevan näiden instrumenttien tuotosta, hänen uskontonsa mukaan ilman niitä häntä ei ole.
Meille, kaikki tämä tulee luonnostaan. Me olemme, tiedämme.
Osaamme heivata apuvälineet pois jo nuorella iällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti