torstai 29. maaliskuuta 2018

Suomen Neito, bodari ja öykkärit




Elä nyt vielä mene, kerron lyhyen tarinan.

On eräs Suomen Neito, hento avuton likka ison bodarin vieressä. Neidon selän takana seisoo kauempana turvassa joukkio öykkäreitä. Pääöykkäri huutaa; - Neito, hei Neito, meneppä vittuilemaan tuolle bodarille, älä pelkää, me ollaan tässä turvana, ihan heti tässä, tämän muurin takana. Neito tokaisee aluksi;
 

 Mutta rohkaistuneena toveriensa yllytyksestä, hän päättää toteuttaa pyynnön. Noh, Neito kävelee lähemmäksi bodaria ja selittää epävarmalla äänellä -ööhh.öö olet ruma, iso, haiset, ja tatuointisi näyttävät ihottumalta. Bodari iskee oikean suoran Neidon naamatauluun. Kasvoluusto tuhannen päreinä, Neito valahtaa tajuttomana maahan, jolloin seuraa tusina iskuja kahdella kädellä, tämän jälkeen bodari raiskaa Neidon runnellun ruumiin. Neidon öykkärikamut toteavat; - no niin, meidän vuoro! napataan tuo paskiainen!










keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kawaii Komisario Palmu IV



Kello läheni neljää aamuyöstä. Hän sulki kerrostalohuoneiston oven tapaan joka sai ovikellon soimaan - ei siis kovin hellävaroen.

...Kiihkomielisyytenne viittaa henkilökohtaiseen vaikuttimeen...

Mutta mistä nämä kaksi henkilöä, mies ja nainen, keskustelivat, se selviää tässä jaksossa.

Mitä siis tapahtuikaan. Tämä on Kawaii Komisario Palmu, osa neljä



- Nuo kahdella alaraajalla pystyssä kulkevat humanoidit ovat yksi nerokkaimmista eliöistä tällä puolen Orionin vyötä, vaikkakin teknologinen tasonsa onkin kivikauden jälkeistä sähkösurinaa ja öljypelleilyä. Valonvilkutusta ja hukkaenergiaa. Kuvitelmia hyvyydestä ja unelmia avaruuksien takaisista maailmoista. Heidän lapselliset unensa madonrei'istä ja valon nopeudella matkaavista avaruuslaivoista saisivat monet kehittyneemmät lajit kiusallisen myötähäpeän, tai säälin valtaan

- Kawaii, komisario Palmu, mutta eikö nämä tieteisunelmat tieteisuskonnon pappien keskuudessa ole teoriassa mahdollisia?

- Teoriassa kyllä, mutta ne kepit, kivet ja muut raaka-aineet mitä heiltä löytyvät, eivät riitä näiden unelmien toteuttamiseen käytännössä. Heidät on tuomittu




- Mihin?

- Vankilaplaneetallensa. Lukemaan matkaoppaita, matkamuistelmia, kuin elinkautista kärsivä vanki

Komisario Palmu sanoi itsellensä - olet kova kaveri. Sinua on huijattu kahdesti, ammuttu kolmesti, kuristettu kerran, hakattu aseenperällä päähän niin kauan että olet sekaisin kuin valssia tanssiva hiiripariskunta. Nyt katsotaan voitko tehdä jotain todella kovaa- esimerkiksi pukea kalsarit jalkaasi ja häipyä ennen kuin tuo muukalainen huomaa ihmisyytesi

Neiti, voitte kyllä pistää tupakiksi, mutta peittäkää tulipää kämmenellänne, tähän tapaan. Verhoja ei tarvitse sulkea






Sitäpaitsi, nykyaikaisessa popmusiikissa, naisten laulutaito on surkastunut pikkulapsimaiseksi nau'unnaksi.

Miksi sanoin juuri näin?

Miljoonat ihmiset eivät koskaan analysoi itseänsä. He ovat henkisesti kuin mekaanisia ympäristönsä tuotteita. Heitä askarruttaa aamiainen, lounas ja päivällinen, työnteko, nukkuminen, meneminen sinne, tuleminen tänne, vain tullakseen viihdytetyksi.

He eivät tiedä miksi tai mitä he etsivät. Ympäristö ja säännöt ajavat heitä, ympäristö ja systeemi ovat heidän ajatuksensa.

Ilman ääntä, ilman silmiä, tehdasvalmisteisia tunteita, standardireaktioita, sanomalehtiaivot, televisiosielut, ja lukiotason ideat



 
- Entä sielu, Komisario Palmu, entä sielu?

- Ei sielua..............Ihmisen tavoite olisi tuoda henkisyyden ja henkisen kasvun valoa pelkän olemassaolon pimeyteen. Etsiä hieman totuutta, suoda hiukan toisilleen

- Mutta mikä on totuus?

- Mytologia, okkultismi, jeesukset, raamatut, ne ovat lähimpänä totuutta, koska tämä säälittävä hyönteinen - ihminen - ei pystyisi koskaan sanoin kuvaamaan äärimmäistä totuutta. Sille ei ole sanoja eikä matemaattisia lausekkeita. Vain vertauskuvallinen paskanjauhanta voi olla lähimpänä totuutta, ei pienen ihmisen lapselliset matemaattiset logiikkaleikit. Jos pystyisimme lähettämään henkilön avaruuslaivalla totuuteen, tämän astronautin täytyisi olla runoilija, ei tiedemies. Tiedemies ei maahan palatessaan osaisi kertoa mitä näki, eikä hän pystyisi kirjoittamaan siitä laskutikkunsa ja kuivuneen mustekynänsä avulla.
      Ikkuna! Äkkiä, katso. Mitä nuo valot taivaalla ovat?

- Mieheni. Lähde, sulje ovi perässäsi











torstai 22. maaliskuuta 2018

noitajutkurasisti




Noitavainot.... Kuoliaaksi kivittäminen.... "rasismi"......

Aika muuttuu mutta ihmiset ei muutu. Ihmiset haluaa verta, ne haluaa tekosyyn jolla hakata muita ihmisiä paskaksi, silpoa ja kiduttaa.

"NOITA, TAPPAKAA SE"

"JUTKU, TAPPAKAA SE"

"RASISTI, TAPPAKAA SE"


- no tuota... mistä työ nyt tommosen ajatuksen saitte päähänne..?

- koska... koska...!!! KOSKA TEKOSYYY!!!!! MIKÄ TAHANSA TEKOSYY ETTÄ SAADAAN SEN ELÄMÄSTÄ EPÄMUKAVAA TAI JOPA PARHAIMMILLAAN VANKILEIRILLE





perjantai 16. maaliskuuta 2018

3,846×10260000000000000jne wattia



- Ja siinä siis Laila Kinnunen.

Talviaurinko on muuttunut kevätauringoksi; nääs se lämmittää kuin rakkaus: Talviaurinko ei lämmitä, vain valaisee, kuin huoran kylmä syleily ilman tunteita. 

Viherihmisille aurinko ei tarkoita kai mitään runollista, vain energiaa. Kyllähän auringossa sitä piisaa, siis energiaa runollisuuden lisäksi.

Kuvitteleppa hiilikuutio, mitoiltaan noin hieman yli kilomeederi kertaa kilomeederi. Sitten jos laitat niitä ööbaut 900000 miljoonaa palamaan tuohon taivaalle vierekkäin, ja ne palaisi loppuun tunnissa, niin siinä olisi energia mitä auringosta vapautuu. Koitappa valjastaa sellanen nrj, eli enertsiiiiija, tavaritsi.
   Nykyteknologialla näillä viherihmisillä on pari peiliä, joilla ne heijastaa sen auringonvalon jonkinmoiseen tötteröön, ja siellä tötterössä kiehuitellaan vettä. Eli auringon energian valjastaminen on tasolla naapurin mummun teepannu.

   Onhan näillä tulevaisuususkovilla tietysti jonkinnäköisiä paneeleja jotka keräävät aurinkoenergiaa, mutta niiden valmistusta varten täytyy valtavissa avokaivoksissa kaivaa ja prosessoida harvinaisia alkumetalleja ja saastuttaa puoli maapalloa, joten aurinkopaneeleita ei lasketa minkäänlaiseksi energiaksi, koska nehän kuluttavat ja saastuttavat enemmän mitä tuottavat.

Niin paljon kuuluu aurinkoon. Lämpöä, revontulia, runollisuutta, muttei valjastettavaa energiaa. Mutta rakkauteen kuuluu paljon muutakin kuin se itse, nimittäin energiaa, lämpöä, runollisuutta, aurinkoa, hirveitä tappeluita, mykkäkouluja, puolison nenän kaivuun sietämistä yön pimeydessä; siitä ja monesta muusta kertoo enemmän Laila Kinnunen. Anna mennä, Laila