- Ja siinä siis Laila Kinnunen.
Talviaurinko on muuttunut kevätauringoksi; nääs se lämmittää kuin rakkaus: Talviaurinko ei lämmitä, vain valaisee, kuin huoran kylmä syleily ilman tunteita.
Viherihmisille aurinko ei tarkoita kai mitään runollista, vain energiaa. Kyllähän auringossa sitä piisaa, siis energiaa runollisuuden lisäksi.
Kuvitteleppa hiilikuutio, mitoiltaan noin hieman yli kilomeederi kertaa kilomeederi. Sitten jos laitat niitä ööbaut 900000 miljoonaa palamaan tuohon taivaalle vierekkäin, ja ne palaisi loppuun tunnissa, niin siinä olisi energia mitä auringosta vapautuu. Koitappa valjastaa sellanen nrj, eli enertsiiiiija, tavaritsi.
Nykyteknologialla näillä viherihmisillä on pari peiliä, joilla ne heijastaa sen auringonvalon jonkinmoiseen tötteröön, ja siellä tötterössä kiehuitellaan vettä. Eli auringon energian valjastaminen on tasolla naapurin mummun teepannu.
Onhan näillä tulevaisuususkovilla tietysti jonkinnäköisiä paneeleja jotka keräävät aurinkoenergiaa, mutta niiden valmistusta varten täytyy valtavissa avokaivoksissa kaivaa ja prosessoida harvinaisia alkumetalleja ja saastuttaa puoli maapalloa, joten aurinkopaneeleita ei lasketa minkäänlaiseksi energiaksi, koska nehän kuluttavat ja saastuttavat enemmän mitä tuottavat.
Niin paljon kuuluu aurinkoon. Lämpöä, revontulia, runollisuutta, muttei valjastettavaa energiaa. Mutta rakkauteen kuuluu paljon muutakin kuin se itse, nimittäin energiaa, lämpöä, runollisuutta, aurinkoa, hirveitä tappeluita, mykkäkouluja, puolison nenän kaivuun sietämistä yön pimeydessä; siitä ja monesta muusta kertoo enemmän Laila Kinnunen. Anna mennä, Laila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti