perjantai 22. heinäkuuta 2016

Universaalisen Paskapuheen Hämmästyttävät Ulottuvuudet

(^Michael Whelan, Trantorian Dream)

Jälkikasvu kysyi äskettäin "miksi päivät menee niin nopeesti, ei ne ennen mennyt". Pelästytti hieman, koska itse olin miettinyt samaa. Pari vuottakin hujahti hetkessä ja viikkokin tuntuu parilta päivältä. 

Muutamana viime päivänä aika on jotenkin kompressoitunut aivan nysäksi. Herään, paistan pekonit, istuskellaan pihalla, käydään kaupassa, pelaillaan sisällä, otan 20 minsan päiväunet, vedän kahvit ja kello onkin jo 14:00. Ennen tuo kaikki tehtiin parissa tunnissa aamulla.




Foliohattu-san saattaisi tietää jotain aiheesta. Netissä höpisivät jotain Schumannin resonanssista ja muusta huuhaapaskasta. Ei helvetti, uskokaa sitten vaikka sellaisiin jos haluatte. Ihminen takertuu helposti uusiin ajatuksiin ja teorioihin. Minä vaan katson syrjästä mitä tuleman pitää. Turha innostua uutuuksista. Uuteen täytyy aina suhtautua epäilyksellä.



Mjaah. Pekonien jälkeen tosiaankin kun istuttiin pihalla, mietin schaatanan schuumannin teoreemaa, dioraamaa vai nykydraamaa tai jotain, ja toljotin toisen maailmansodan aikaisen vakoojajännärin sivua seitsemisen minuuttia pääsemättä eteenpäin. Schvittu se kaappasi hetkellisesti mieleni tuo teoria.

Läheisen kerrostalon suuntaan ajoi siinä sitten roska-auto. Sitten sinne meni joku biojäteauto. Sitten joku pahvi+paperiauto jos oikein ymmärsin. Onko tuo nyt sitten luontoa säästävää kun yhden paska-auton sijaan maailmassa ajelee kolme kertaa enemmän paska-autoja? Hei puunhalaaja. hä.? tä.
En minä viitti sellaseen lähteä mukaan. Heitän kaiken paskan yhteen roskiin. Noniin, tulkaa karhuryhmät ja supot ja agentit ja swatit ja ufot ja viekää vankilaan tästä kauheasta rikoksesta. En kierrätä, enkä tule koskaan kierrättämään ellei joku valvontakeino siihenkin keksitä.

Aivan pimeätä keskiaikaa. Tuulivoimalankin tyypit pykäävät, ja näin etsivät vainolaiset neodyymia kiinasta ja alfa kentaurista asti, siinä kylät myrkyttyy, joet saastuu, lapset kuolevat syöpään, siellä ruiskutetaan tuhansia tonneja radioaktiivista vettä ja lahjotaan reptiliaaneja etteivät käräyttäisi laittoman ajo-aineen käytöstä pitkin maa-kentauri linjaa, sitten sitä paskaa neodyymimagneettihässäkkää kuljetetaan muutaman korttelin kokoisilla laivoilla tänne toiselle puolelle maailmaa ja avaruutta, kyhätään miljoonasta tonnista teräsbetonista hirviö jossa joku ropeli pyörii, rumentaa maisemaa, katkoo tuhansilta linnuilta päät, ihmiset menettävät yöunensa ja stressaantuvat siitä ropelin huminasta, ja entäs se ropelihirviön betonialusta, taitaa perkele olla kerrostalon kokoinen maahan upotettu kuutio että pysyy tuo luomakunnan ihanuus - toteemiropeli - pystyssä.



Mutta ei se mitään, koska se on cleantech, se on hyvä, se on uusi jumalamme. Sehän on perkele helvetin puhdasta energiaa. Tuuli pyörittää tuota ihanaa ropelia. Katsokaa. Eikö olekin kaunista ja puhdasta. Ilmaista sähköä. Puhdasta.

Vitut. Sitten oli vielä asiaa jostakin mutta unohdin ja alkaa unettamaan paskanjauhanta.
Jaa, näin kerran unta toisesta ajasta ja maailmasta, siellä sattui ja tapahtui hommia varmaan seitsemän 1,5 tuntisen elokuvan verran, ja vuosikymmeniäkin siinä juonessa vieri.



Uni tuntui kestävän ikuisesti. Kerran havaitsin nukkuvani, ja totesin että olenkohan mennyt oikeassa elämässä koomaan kun tässä on jo muutaman yön unet nyt uneksittu putkeen. Asia unohtui, uni syveni taas ja seikkailu jatkui. Herättyäni tuntui kuin olisin tosiaan nukkunut vuosisadan. Ikävä sitä paikkaa vaikka se olikin paikoitellen pelottava villisikapäisine pahiksineen. Muuten eeppinen ja mukava ja syvä. Kävin siellä nuorempana, hataria muistikuvia on. Ehkä pääsen sinne siis uudestaan, ehkä tänä yönä, ehken koskaan.


Schumann... Mutta, kuten kummituksille, unille, kaikelle löytyy selitys, niin myös lyhentyneille päiville. Kun lapseni oli vielä taaperoiässä, jouduin heräämään klo 6 aamulla, ja illat venyivät yhteentoista nukutusrumban kanssa, siihen päälle omaa aikaa tunti/pari. Nykyään hän osaa tehdä aamujuttunsa itse eikä tarvitse aikuisen apua ja seuraa, joten nukun kevyesti yhdeksään, ja valvon illalla vähemmän. Johtopäätös: Nelisen tuntia enemmän unta vuorokaudessa, vähemmän aikaa hereillä. Tuomio:

NO HAIST VITTU SCHUMANN!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti