Olen pitäytynyt rakentamasta mitään pysyvää.
Ihmisyys maan päällä, on kuin viikko hotellissa.
Olen traumatisoitunut oman onnensa saalistajista ja yrittäjistä, joilta vedetään matto alta
juuri onnistumisen hetkellä.
Tiedän että aikaa ei ole paljon.
En kokoa massiivista elämän linnaketta, vain mitätön laavu kelpaa.
Kenelle minun täytyy todistaa kykyni?
Kenen vuoksi minä elän?
Ketä varten kokoaisin jättikasan materiaa ja valuuttaa?
Ketä varten ruoskisin itseni loppuun?
En ole velkaa teille mitään.
Tiedän itseni, ja tiedän mitä tarvitsen.
En ole orjanne, en tuhlaa elämääni omaisuuden kartuttamiseen vain koska se on
jonkinlainen kirjoittamaton laki ja itsestäänselvyys.
Mutta mitä sinuun tulee, jatka toki kulkuasi tällä kryptofasistien luomalla modernilla vankilaplaneetalla. Et saa avattua kahleitasi vaikka lukkoon työnnettäisiin avain valmiiksi.
Minulle tämä on vain viikko hotellissa.
Mikä kuolemassa, olemattomuudessa on niin pelottavaa? Olimme olemattomia iäisyyksiä, ennen maapalloa, ennen kaikkeutta, ennen alkuräjähdystä. Palaamme kuolemaan ja olemattomuuteen taas kerran, tuohon sametinpehmeään harmoniaan. Älä rakastu tähän maailmaan. Rakasta, mutta varauksella ja kevyesti.
Muista varastaa pyyhe.
Niin, mikä kuolemassa on niin pelottavaa, poislukien kuolintapa? No se pahuksen buddhalaisten keksimä ajatus, ettei täältä pääsisikään pois olemattomuuteen vaan joutuisi aloittamaan kaiken uudestaan ja tiedä vielä miten paljon huonommista lähtökohdista; uudellensyntymistuomion perustelujahan ei tuomitulle tiedoksianneta täsä buddhalais-helvetillisessä näkemyksessä.
VastaaPoistaVaikka sitä kuinka yrittää selittää itselleen, että nämä uudelleensyntymisjutut helveteistä puhumattakaan ovat tuhannen höpöhöpöä, ei se silti poista penskasta asti istutettua kauhistuttavaa epäilystä, jota sen istuttajat vittumaisen mielevinä tarjoilivat muka mitä lohduttavimpina mutta jo lapsen ymmärryksen falskeiksi mieltämään pystyvinä kuolemanjälkeisten kauhujen kuvaelmina.
Otsikkoon liityen: voisin oikein hyvin asua suurempaa epämukavuutta tuntematta hotellissa, jos joku maksaisi laskuni ja voisin pestä vaatepyykkini mieleni mukaan. Ei minua haittaisi syödä talon pöytään laittamat safkat halutessani ja muulloin ulkona tai vaikka eväinä huoneessani omaan laskuuni ja päivän päätyttyä käydä valmiiksi petattuun sänkyyn pestyjen lakanoiden väliin heräämään huomenna taas hotelliaamiaiselle.