Kolmas luukku; Sarastus ja hipsterinatsit

- Herr... kommandant...Voisitteko... joulukuun kolmannen päivän kunniaksi kirjoittaa niinkuin siinä... aamunkoitossa kirjoitetaan. vai mikä se oli. Parahdus?

- Tarkoittanette Sarastusta, sitä hipsterinatsien partafasistista ihanuutta? Vaikkakin parahdus kuvaa heitä paremmin... Mutta siis sellaista soopaa suoltaa vaikka vasemmalla kädellä;

Hei Sarastuksen hipsterinatsit, te pikku mammanpojat.

Ideanne ovat kuin muodon, värin ja sanojen ulkopuolella

olevia raakalaisten sopertelevia puheyrityksiä. 

Missä tuli asuu, on vain kipinä.
Kiirastuli ei ota palaakseen,

ja feeniks käy sinisellä liekillä.

Joku kirjoittaa suurista vallankumouksista. Kukaan ei tiedä paljon. Kaikki haluavat jotakin. Mutta paljon asioita tapahtuu, ja sitten hetken tullen näemme, miten paljon kaikki yhdessä osaavat, kun vartiopaikat miehitetään elävin miehin.

Tiedämme teidän tahtovan paljon ja uskovan paljon. Mutta mitä te tiedätte? Mitä te osaatte?

Teidän verkanne on siistiä ja liikkeenne ja eleenne valmisteltuja ja huoliteltuja.

Se mitä teette, on vain palanen länsimaiden historian illankoiton väritöntä murhenäytelmää.

Autoimmuunisairaan viimeinen kuolon korahdus. Palokunta sammuttamassa  jo palanutta taloa.

Ellette ala lämmittämään uuneja nyt, eurooppa on hävinnyt, tiedätte sen itsekin, ja sopertelunne on vain surullista itsekieltämisen sinfoniaa.

Siinä.. Jotain tuollaistako...? Mutten kävisi kirjoittamaan mitään tuollaista, mutta jos kirjoittaisin, en tekisi siitä mitään joulukalenteriblogimerkintää, edelleenkin neiti adjutantti-fantti, ideanne on täysi PASKA. Tyhjää tällekin päivälle. Tyhjää jokaiselle päivälle. Pidän joululomaa blogailusta. Piste.