Päädyttiin insinööriuskontoon

Tulevaisuus, olen nähnyt millaista siitä tuli.

Siitä ei tullut erikoista, ei mitään sen kummempaa, ei mitään ihmeellistä. Siitä tuli paljon maailman suurinta ja hyvin komeita välimatkoja, välimatkojen hävittämistä ja paljon mukavuutta siellä täällä. Mutta kun piti suuntautua sisäänpäin, tuntea itsensä ja houkutella näkyviin älyä ja ymmärrystä, selkeää tunnetta ja kirkkaita sisäisiä silmiä, mitä silloin?! Riemuittiin hieman liian itserakkaasti sähköponnahduslautaihanteesta ja päädyttiin typerään insinööriuskontoon.

Ymmärräthän, että tuo höyrykoneiden kausi oli aivan toista kuin meidän uusi aikamme, jolloin vain painetaan nappia, ja pehmeäkielinen dynamokeikailija, joka ei edes itse ole dynamoa tehnyt. Ennen aikaan täytyi olla veturinkuljettaja kuljettamaan veturia. Hänellä oli se ammatti ja hän kuljetti veturia varmasti, kätevästi ja uskollisesti. Sinä aikana toivottiin mieluimmin jokaisen hoitavan ainakin yhtä tehtävää kunnollisesti ja edistävän yleistä yhdessäolokulttuuria.

Se olisi muuten voinut puhjeta kukoistukseensa aivan erikoisen hyvänä kulttuurina, jolleivat ihmiset olisi olleet niin tylsämielisiä ja niin kiihkeän innostuneita kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tekniikan peltileluihin, mitä oli kätkössä tulevaisuuden verhojen takana. Ne heidän täytyi saada nähdä.

Heidän täytyi saada kaikki yhdellä kertaa. Sen sijaan että olisivat tehneet elämän siedettäväksi toinen toisilleen ja tyytyneet elämän iloihin ja yksinkertaiseen selvyyteen. Suoneet hiukan toisilleen, niinkuin sanotaan.

Nyt he sen sijaan purkivat itsestään teknillisiä ulostuksia kasan toisensa perästä ja ihastelivat niitä mahdottomasti. Kestää luoja ties kuinka kauan, ennen kuin kaikki moukansielut ovat ehtineet ihastua tuohon rojuun, ja sitten kuluu yhtä kauan aikaa, kunnes he ovat kyllästyneet siihen ja tohtineet muuttua uudelleen yksinkertaisiksi.