Istuin lukuhuoneessa, Magazine Streetin varrella New Orleansissa. Etsin 'Heraldin' 52-sivuisesta lauantainumerosta siirtolaisia koskevia määräyksiä. Yhdysvallat koventavat maahanmuuttoa koskevia kiintiölakejaan. Tukkivat lopulta maansa kokonaan.
Siirtolaislaivalinjojen täytynee tulla toimeen yksinomaan luokkamatkustajien varassa. Nämä matkustavat nyt Atlantin poikki kolmen kuukauden passilla katselemaan suureen länteen koottuja hyvyyksiä. Meritekniikka toimittaa heidät 'yli' viidessä vuorokaudessa, ja kokoajan saavat elää hienoa hotellielämää. Ja he ovat ruvenneet sanomaan Atlanttia 'Rapakoksi'. Miksi sitten vaativat uskollisuutta tai suhteellisuutta meiltä merimiehiltä, kun itse nimittelevät 'Rapakoksi', maailman historiallista merta?
Siispä Euroopan länteen suuntautunut kansainvirtaus on tyrehtynyt. Tuli loppu siirtolaislinjojen loistopäivistä, niiden suurista, ylväistä vuosikymmenistä toiveikkuuden viisikymmenvuotiskaudelta, jolloin povariakat niin Italiassa kuin Smålandissakin ennustivat kädestä: "niin nuori neiti, tässä näin minä näen teidän kädessänne viivan joka merkitsee sitä että teette pitkän matkan meren poikki!".
Ne olivat suuren länteen pyrkimyksen vuosia. Ajattelen kaikkia höyrylaivalinjoja, jotka nyt ovat tehneet tehtävänsä maailman ja muutosten historiassa. Ajattelen Guion linjaa. Sillä oli kahdeksanvuotinen sopimus mormoonien kanssa. Ja Allan linjaa, joka ansaitsi kannuksensa kuljettamalla ranskalaiset ja englantilaiset joukot Krimin sotaan ryhtyäkseen sitten kuljettamaan siirtolaisia. Tai Valkoisen Tähden linjaa, joka ensin yritti Australiassa ja kuljetti runsaasti puoli miljoonaa välikannensiirtolaista Queenslandiin ja Uuteen Etelä-Walesiin ensimmäisen kultaryntäyksen aikana. Kului vain viisi vuotta, kun jo kaikki kohdistivat katseensa Amerikkaan. Historiallisten aikojen suurin kansainvaellus pääsi oikein vauhtiin ja laivalinjat panivat aivan tosissaan toimeksi. Vähitellen ehti Saksakin mukaan ja tilasi ensimmäisen siirtolaishyörynsä englantilaiselta Clydesin veistämöltä.
Aikoinaan suuret höyrylaivalinjat olivat maailman mahtavimmat yhtymät, omana aikanaan meidän päiviemme öljytrustien ja autoteollisuusyhtymien vastineita, vaikka verrattoman paljon komeampia. Nyt siitä on tullut loppu, eikä Valkoisen Tähden mainoslehtisiä enää koskaan tule postimiehen mukana Harasjömålan kanervanummille. Odotussaleissa on autiota. Voit istua siellä ja turhaan odottaa kokonaisen vuoden, ei tule enää ketään sellaista joka on lähdössä pitkälle matkalle. Ei tule enää ovesta ainoaakaan hirveän hienosti pukeutunutta tyttöä matkalla Nebraskaan.
- Harry Martinson, 1924
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti