Little Gestapo Dungeon on the Prairie 4 / Jouluspesiaali

(Edellinen osa)

- Terve.. Se on Feyris tässä, oli vielä jotain asiaa. sain idean.

..Huomanette että univormuni sijasta minulla on taas täysi taisteluvarustus päällä ja tappajan katse lärvillä. Ajattelin tarkemmin viimeaikaista kenttäseikkailuani purilaissyöttölä HetzLugerin tienoilla.

Alkujärkytyksen jälkeen siinä oli sitä jotakin, sittenkin. Mainitsin etten pitänyt siitä teurastuksesta. Niin.. En.. En pitänytkään ensimmäiset 8 sekuntia.. Mutta sitten se iski, se sama tunne..... saatana...

Iltaruskon valaisemalla kadulla säihkyvät magnesiumhauliparvet, kuin lohikäärmeen henkäyksiä. Itkeviä, mustuneita, puoliksi kituvia, armoa anelevia jihadisteja.. Sama taistelijan vaisto kuin nuorena, halu dominoida tilannetta, jokaista hetkeä, jokaista vihollista, aiheuttaa maksimaalista tuhoa minimaalisella ponnistuksella. Tilanne oli ohi hetkessä ja siitä jäi vain nälkäiseksi, vihaiseksi, se ei olisi saanut loppua, jihadisteja oli vastassa liian vähän..

Antikliimaksi.. Paluu arkeen.. Paluu ajatuksiin. HetzLugerin purilaisiin.. Ne eivät maistuneet miltään. Miltään tärkeältä. Ei kulinaarisessa mielessä.. mutta.. koko makuaisti, makuelämys.. Toisarvoista..

Nämä muutama vuosi Vampyrkommandanttina ja natsikompleksin johtajana ovat antaneet minulle vain harvakseltaan minkäänlaista tyydytystä. Viime aikojen suurin tekoni taisi olla laittoman #meillä on unelma II - artistien saattaminen kuulusteltavaksi ja tuomiolle, jos muistat.

Yksikään, ei saatana yksikään livahtanut karkuun gestapojoukoiltani.

 Niin kunniakasta kuin se olikin, sen jälkeinen hiljaisuus on suuresti pänninyt minua. Aikani kuluu kompleksin rutiinien hoitoon, joka ei vie kuin ehkä tunnin päivässä. Lopun aikaa maistelen kalliita viskejä, tilaan yksityisräätäliltäni toinen toistaan ekslusiivisempia univormuja ja katselen alas katutasolle miten sodan ja konservatiivisen vallankumouksen jälkeen satunnaisesti järjestäytynyt yhteiskuntamme yrittää pyristellä jaloilleen musulmaanien ja punaviheranarkistien pistohyökkäysten painostuksessa.

Kumminkin. Haluan taas kentälle. Haluan tuntea sen adrenaliiniryöpyn. Olla ajattelematta, kiitää vaiston varassa kuin saaliseläin mutta silti harkita jokainen liike ja teko syvemmällä tasolla kuin koskaan, tiedostamatta ja silti tiedostaen. Tämä toimistossa istuskelu on lähes eliminoinut tuon tietyn osan sielustani, ison osan, joka oli niin kauan niin tärkeä. Nyt minulla olisi toinenkin syy lähteä ulos. Tehtävä. Nimittäin.

Luin vanhasta, 2030-luvun sanomalehdestä jostakin niinkutsutusta "joulusta". Punavihreän koneiston 60-luvun suuren puhdistuksen jälkeen me nuoret pogromin ja aivopesun uhrit vältyimme tältä ja monilta muilta heidän väittämiltään impivaaralaisilta turhuuksilta ja keskiaikaiselta menneisyydeltä.

Vallankumouksen jälkeen kun nuorina anarkisteina teloitimme niskalaukauksilla yksitellen edustuskunnan jäsenet PAM, PAM, ja hallinnon sekopäät hirtimme edustustalon parvekkeelta NIKS NAKS, muistan elävästi kuinka avasimme näiden niin sanottujen kansan johtajien salaisuuksien holvin, edustustalon syvissä kellareissa;
täynnä aarteita ja kiellettyjä ilmiöitä, termejä, asioita, pamfletteja, lehtiä, elokuvia, kiintolevyfragmentteja, muistitikkuja, esineitä menneestä ja sensuroidusta eurooppalaisesta maailmasta.

Olimme kuulleet näistä asioista vain huhuja ja kuiskauksia vankiloissa kituvilta toisinajattelijavanhuksilta.

Kaiken tietotulvan edessä ja uutta konservatiivista hallintoa perustettaessa, tuo niinsanottu joulu jäi mieleni syvyyksiin vuosiksi. Mikä se on, mistä se on tullut, miksi sitä juhlittiin? Aikana jolloin nousin vallankumouksen jälkiaalloissa rivisotilaasta nykyiseen asemaani, uhrasin paljon aikaa, resursseja ja suhteitani haaliakseni kokoon jokaisen mahdollisen reliikin, artefaktin, kirjoituksen ja tiedonmurusen joulusta.

Tänä päivänä, joulukuun lähestyessä, minulla onkin mielestäni melko selvä käsitys joulusta ja sen tavoista, miksi joulun pukille annettiin lahjoja, joulumäntyyn ripustettiin ledejä, erivärisiä omenoita, eksoottisia käärmeitä ja noitasymboli. Minulla on muutama teoria; Joulu oli kaiketi lahjojen antamisen juhla. Jonkinnäköinen kulutuslahjajuhla joulun pukille, myyttiselle kalevalaiselle sankarille. ..Luulisin.

Tämä kaikki on vain loogisen päättelyn tulosta kasaan haalituista ja puoliksi tuhotuista lehdistä, kirjoista ja kiintolevyistä. Historianelävöitys antoi myös jotakin, luulen tietäväni mitä ja miten milleniumin vaihteen impivaaralainen mieli ajatteli.

Siitä pääsemmekin asiaan. Tehtävään. Annan sille nimeksi hmm...


Operaatio Joulumänty.

Unterkommandant, pistäkääs tämä kuva salin strategiselle päänäytölle, kiitos..


Tässä skenaarion tavoite, hyvät herrat, JOULU:

Pyydän anteeksi tiettyä infantiilia vaikutelmaa, koko aikuisikäni olen tottunut luonnostelemaan hieman sotaisampia aiheita. Joskin lapsellisuus sopii joulun henkeen, käsittääkseni..

- Keitä kuvassa olevat henkilöt ovat Herr Feyris-san?

- Ette ole tutkinut historiaa, ymmärrän. 1900-luvun suosituimpiin jouluhahmoihin ja sarjakuviin lukeutui eräät Osku ja Karvinen, amerikan silloisista yhdistyneistä osavaltioista. Hiiri ja jänis jotka olivat jollain tapaa hippasilla tai jänis yritti syödä hiirtä alituiseen tai jotain sellaista. Pyyhitystä ja sensuroidusta historiasta on vaikea saada tarkempaa kokonaiskuvaa, mutta tämä on tarkin skenaario johon päädyin.

Tavoitteenani on siis pienen eliittijoukon kanssa aarteenmetsästää maamme raunioista kaikki tarvittava dramatisoidakseni aidon impivaaralaisen, menneen suomen joulun, historical reenactment. Tämä on eräänlainen jatkumo taistelussamme punavihreiden aiheuttamaa henkistä tuhoa ja musulmaaneja vastaan. Tuomme palan oikeaa historiaa tähän päivään. Rakennamme kulttuurimme uudestaan.

Ehkä se on vain laastari joka paikkaa särkynyttä kansallista sieluamme. Ehkä meillä ei olisi mitään tarvetta kaivella menneitä tapoja menneiltä sukupolvilta jotka aiheuttivat niin paljon pahaa.

Ehkä kaivamme ihan vain vittu piruuttain.

Ehkä kyseessä on pohjimmiltaan rikkaan upseerin seikkailu ja tylsyyden torjuntaa, mutta minulle henkilökohtaisesti se on toisaalta myös taistelu menneiden arvojen puolesta.


Saapukaa tehtävänjakoon huomenna klo 08:00. Poistukaa.

- KYLLÄ HERR VAMPYRKOMMANDANT FEYRIS-SAN

- huh heijaa.. Piru vie, tästä tulee historiallinen tapaus. Joulu tekee paluun. Toivottavasti saan siunauksenne ja olette ylpeitä minusta, esi-isät, Jumala, ja joulun pukki.


seuraava osa