Ketäs seuraavaksi lähtee näistä tunnetuimmista. Varmaan Steven Tyler, Alice Cooper, Danzig, ja muu senioriosasto.
Nää on juuri näitä kavereita jotka tuntuvat olevan nuorekkaita ja hyvin energisiä, mutta yhtäkkiä tällaisia uutisia.
Ei ollut ihan minun ikäisteni juttu, vaikkakin Bowie 80-90-luvuilla yritti pysyä trendin huipulla surkein tuloksin. Koki jonkinnäköisen renesanssin niinkun muutkin vanhemmat bändit ja artistit tuossa viimeisen 15 vuoden aikana. Sai taas luvan kanssa olla tunnustettu ja kunnioitettu oma itsensä. Billy Idolkin alkoi rundaamaan ihan kunnolla jne. 90-luku oli hirvetä aikaa näille dinosauruksille.
Mitäpä tuosta on jäänyt käteen satunnaisfanille ja muusikolle. Muutama biisi ja 'hahmo' uransa alusta 90-luvulle. Eniten iski ehkä tämä yksi goottveijari, ja nimenomaan tuokin biisi livenä, eikä se tissien taputtelu soundtrackiltä:
China Girl, Ashes to Ashes.. Niissä ja muutamissa muissa on jotakin särmää. 70% kaverin biiseistä oli minun korvaani liian kesyä ja hentoa. En tarkoita että niiden olisi täytynyt olla 'hevimpää'. Vaan.. Ne vain ovat niin latteaa. Kuin katsoisit Stallonea saippuaoopperassa; tiedät että tuossa on jätkä jonka pitäisi tehdä jotain shokeeraavaa, mutta joudut katselemaan reaktioshoteista poskilihasten muljauttelua ja pierunhaisteluilmettä eli sitä kuuluisaa sierainten aukomista.
Alice Cooper oli ja on enemmän minun makuuni, vaikkakin sillä oli vain noin kolme tunnistettavasti erilaista lavahahmoa.
Bowie oli minulle sielunveli esiintyjänä ja taiteilijana jolla on aivan loputon mielikuvitus. Ihmettelet mistä avaruuksien takaa se loputon virta hämmästyttäviä ihmisiä, maailmoja, tapahtumia ja melodiaa tulee, ja välillä pelkäät että sillä on jotain tekemistä skitsofrenian kanssa, kuin kontrolloitua alter-egojen hölinää, ja jos et pidä päätäsi kasassa, se on sitten menoa. Et halua kurkistaa tietyn rajan yli, koska tunnet luissasi että sieltä kurkistaa takaisin jotain karmivaa joka rikkoo mielesi kuin peilin joka räsähtää lattialle. Minua kehuttiin joskus kun en koskaan sekaantunut huumeisiin, vain alkoholiin. Tärkein syy oli mielenterveys. En - Uskalla sekaantua koska vaistoan mitä tuolla alitajunnan perukoilla asuu. Pidän kellarin oven hyvin tiukasti lukittuna.
Bowie, vähän kuin sukulainen jonka kanssa et välttämättä halua olla tekemisissä mutta kunnioitat häntä suuresti vain sen sukulaisuuden takia, samaa verta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti