(perustuu tositapahtumiin)
Ihmisiä on hiippaillut tontillani..
Näin aamulla jälkiä lumessa kun päästin kissani sisään.
Ei mitään kylän lasten jälkiä. Täällä korvessa ei liiku kukaan. Ne tulevat tieltä.
Ne johtavat takaisin tielle..
Eri kohdissa on seisoskeltu, lumi tamppaantunut isolta alalta, kuin joku olisi tarkastellut taloani ja pyörinyt katsellen ympärilleen.
Tämä.. On hyvin karmivaa.
Pitäisikö soittaa poliisi.
Vai teipata Pekka Siitoimen kuva ja pentagrammi ulko-oveen.
Ehkä se ajaa nämä hyypiöt pois.
Jokaisella täytyisi olla vahtikoira.
Minä en pidä koirista.
Muutama koira hyökkäsi kimppuuni kun olin lapsi.
Sain ikuisia traumoja ja raakoja vihan tunteita.
Muistan vielä veriset käteni, ihoriekaleet ja painajaiset.
Hankin koiran kun musulmaanit valtaavat tienoot.
Ehkä jäljet kuuluivatkin hiekkaneekereille.
Ehkä ei.
Ehkä ne kuuluivat seksikkäille lolitytöille.
Ehkä ne kuuluivat itkeville furrypojille..
Rasistisille nuorille.
Tamppaajille...
Simonille ja Garfunkelille. Ja Chevy Chaselle..
Ehkäpä Reinhard Heydrichille ja hänen lähipiirilleen..
(Tyst.. hiljaa tytöt. koittakaa käyttäytyä normaalisti..)
Ehkä ne kuuluivat niinistölle ja muille illuminatin ja naton juoksupojille
Ehkä ne kuuluivat suomen sisulle..
Ehkäpä Hime-senpaille..
Minun täytyy olla varuillani.. aivan kuin jotain olisi tapahtumassa.
t: Feyris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti