^Hei hupparipäät. Säteilette pelkoa, vihaa, apatiaa. Olette kykenemättömiä tuottamaan rakkautta, onnea. Olette tukahduttaneet ihmisyytenne, juurenne. Olette kuin säikkyjä, häiriintyneitä häkkieläimiä. Olette yhteiskunnan, globalismin, kaupungin tuotteita, uhreja. Missä tahansa päin maailmaa lajinne edustajia onkin, näytätte samalta, pukeudutte, käyttäydytte, puhutte samalla tavoin. Ajatuksenne eivät ole omianne. Toimintanne on copy-pastea. Olette ehdollistettuja marionetteja. Sätkynukkeja. Rakastatte vihaa, tuhoa, väkivaltaa. Psykopaatit valehtelijat ovat värvänneet teidät.
Teitä pommitetaan ärsykkeillä, jatkuvalla sosiaalisella tulituksella; ette näe eteenne.
Sen ei tarvitse olla näin. Olette vapaita ihmisiä. Ihminen ei synny orjaksi. Olette vain tietyssä elämänvaiheessa. Orjuutenne on ohitsemenevää. Kaikki on hyvin. Ei ole mitään 'pahaa kyttää'.
Voit lopettaa roolileikkisi.
Jäykkyys, kyvyttömyys muuntautua ja astua ulos vanhoista kaavoista koituu kohtaloksesi. Seuraat vanhaa, homehtunutta, kuollutta aatetta. Sinun täytyy olla notkea ja elastinen selvitäksesi täysjärkisenä elämän, aatteiden, poliittisten virtausten pyörteissä; pysyäksesi pinnalla. Anarkistinen paskanjauhantasi on ajopuu joka on kerännyt niin paljon raskasta negatiivisuutta, romumetallia ja raakaa paskaa historiansa aikana että uppoat sen mukana älyn ja järjen virran pohjamutiin. Se on vain leikkiä, perseilyä, tekosyy, harrastelua, historianelävöitystä.
Olen yli kolmekymppinen. Olen vanhempi kuin monet teistä, mutta en ole antanut minkäänlaisten makuuhuonefilosofien, varajeesuksien ja humalaisten narkkareiden aatteiden kahlita elämääni, ajatteluani, toimintaani. Miten te nuoret voitte antaa moisen tapahtua?
Minun pitäisi olla se kaavoihin kangistunut muumio.
Minä olen se jolle täytyisi saarnata, ei päinvastoin.
Helvetisti energiaa ja intoa, mutta ei mitään rakentavaa mihin sitä suunnata. Suuri tragedia nuoren ihmisen elämässä.
Juoksette karkuun totuutta henkisiin piiloihinne kuin torakat valoa. Syytätte, mustamaalaatte, elätte valheessa.
Lapsi pelkää pimeää, se on luonnollista. Kun kaltaisenne nuori aikuinen pelkää valoa, en voi olla itkemättä ihmiskunnan vuoksi.
Teistä puuttuu tuli, sielu, kipinä. Se on tukahtunut. Riehutte ja toimitte kuin teissä olisi kipinä, mutta se on vain marioneteille tyypillistä kauko-ohjauksen tuottamaa valoshowta. Peilejä ja savua. Huijausta. Illuusiota.
Olette menettäneet oikean romantiikan, magian, viattomuuden. Henkisesti raiskattuja tarhaeläimiä. Lampaita. Klooneja. Paperinohuita objekteja.
Kuvittelen millaista on olla anarkisti; Millaista on elää limana uponneen ajopuun pinnassa, mustassa, kalmaisessa pohjamudassa, kuin kadonnut sielu; ja minua puistattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti