Ei saa jäädä varjoihin makaamaan.
Mutta kun täytyy.
Stressi, keikkailu, kesän kuumuus; aivot sulaa.
Joudun ottamaan kahdet päiväunet etten pyörry. Ajatus ei luista. Vielä ei viitti mitään sairauksia ajatella. Toivottavasti kelien kylmeneminen saa taas heräämään.
Otan taukoa kaikesta. Nähdään taas joskus. Jos ei, niin pahin on toteutunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti