Edellinen artisti oli siis Laila Kinnunen, lauluineen "niin paljon kuuluu rakkauteen".
Mutta rakas kuulija, tiedätkö paljon kuuluu hiilijalanjälkeen?
En minäkään - ehkä vasen buutsisi - mutta tosiaan koska täällä studiossa suurin osa henkilökunnasta ei kierrätä hevon kettuakaan. Minä yritän vähän, ihan vain koska se on kuulemma hyvä, mutta tämä eräs Feyriskin sanojensa mukaan heittää kaiken saastansa; paristot, ruoantähteet, kitarankielet, lasisilmät, mutanttiteinikilpikonnat ja energiakristallit samaan pussiin ja kaiketi vie yöllä häpeissään roskiin ettei naapurin vihreät pienet miehenoloiset oliot näe.
Helsingissä eli "hesassa" - näin trendikkäästi, nuorekkaasti ja helsinkiläisittäin ilmaisten - kierrätetään, kieritään ja pyöritellään. Joo! Uso pois. Niillä on kierrätyspisteet vanhoille ideologioille, polkupyörille, itse abortoiduille sikiöille ja tofumössöille.
Ne hankkivat miljardi 700 hevosvoiman
Kierrätettävät jätökset viedään saastutuskuormureilla kierrätyslaitoksiin joissa niille tapahtuu jotakin - en tiedä mitä - mutta laitoksen saastuttavat ydin- ja hiilivoimalla pyörivät hiukkaspäästökierrätyskoneet tekevät niistä lopun alun. Alun jollekin uudelle kai.
Ehkä kierrätyslaitoksen toisesta päästä tipahtelee metrin mitoissa pyöräily ja bussikaistan asvalttia maalauksineen päivineen, tai polkupyöriä helsinkiläisille joilla ne voivat ajaa murjaaneja pakoon parinkymmenen vuoden päästä, siinä tietenkään onnistumatta.
Kokeilin tässä parin päivän aikana hyvät kuulijat vihreitä matkustustapoja, ja jätin vanhan mutta uskollisen vanin seisomaan pakkaseen.
Vani, ainakin minun vanini, on siis General Motors- konsernin maan päälle paskantama helvetinkone, sellainen iso atlantin tai atlantiksentakainen avaruuslaivan näköinen bensasyöppö jolla ajellaan tahallaan peurojen ja siilien päältä pulisonkit vipattaen ja stereoissa jauhaa jokin mälsä kitararokki. Atlantiksentakaisissa TV-sarjoissa ja elävissä kuvissa sellaisella ajavat rosvot, kaapparit, tiedustelupalvelut, sarjamurhaajat ja Hesher.
Vaikka olen vain englanniksi levykilparatsastaja, toisin sanoen vinyylinvinguttaja, ja en ymmärrä tieteestä ketun hevoakaan, niin silti yritin tehdä ponnistuksestani jollain tapaa tieteellisen projektin.
Teimme kyberneen retket, jossa lakkipäinen chevykuski kuntoilee ilman autoansa kotontaan kauppaan saatanallisessa ristipaineessa ja mustat pilvet....
Ensimmäisenä päivänä kävin kaupassa polkupyörällä. Polkupyörittäin ajatellen matkaa lähikauppaani on tasan 800,88 metriä. Menomatkalla aikaa kului 4:41 minuuttia, paluumatkalla 5:39 minuuttia. Aloitin ajanlaskun siis heti ulko-ovea avatessani, ja mukaan kuului matka talon ympäri autotalliin, ovien availu, pyörän rahtaaminen ulos, lukon availu, sulku, se kaikki inhottava pikkukiva mitä liittyy hölmösti suunniteltuun tonttiin.
Menoineen ja paluineen kierrosaika oli siis 10:20. Hieman kuin Nürburgring Ladalla jossa on suihkumoottorit ja Lamborghinin alusta ja tekniikka ja ehkä ripauksena antigravitaatiota.
Seuraavana päivänä tein saman tempun kävellen. Mutta tästäpä kiva alkaa. Kävellen matkaa kauppaan on vain 537,15 metriä, koskapa voin oikaista lähimetsän kautta sen 300 metriä, ja mukana ei ole hirvittävää paluuylämäkeä, toisin kuin pyörällä ajatellen. Ja ajaen.
Menomatka: 5:21, paluu; 5:10. Eli 10:31. Säästin siis pyöräillen vain noin 10 sekuntia.
Mitä tästä voimme päätellä?
Minäpä kun tässä kerron niin kuuntele; Auton kanssa on kiva istua perseellään lämpimässä tai lämpimähkössä ja siinä maailma kuolee ja siilit liiskaantuu. Pyörällä sotkien on melkein sama mutta siilit puhkaisevat kumit ja jäädyt. Kävellen jäädyt etkä saa istua ja siilit ampuvat piikkejä naamaasi aivan kuin siinä jossain 80-luvun kauhuelokuvassa, mutta maailma pelastuu, vai pelastuuko jos murhanhimoiset Chevykuskit yrittävät ajaa ylitsesi ja "hesalaiset" pyöräilijät ajavat päällesi vielä varmistuksen vuoksi.
Pyöräilkää hyvät ihmiset jos haluatte. Kyllä sitä ketjua riittää, mutta ei sillä maapalloa liikuteta. Autoilkaa vielä kun voitte. Ostakaa mahdollisimman vanha ja rivo romukasa jotta voitte vanhana kertoa lapsukaisille Mad Max leffan pyöriessä VR-laseissa: "voi kuulkaa minulla oli nuorna poikana samanmoinen Holden V8".
Niin paljon kuuluu ydinsodan jälkeiseen maailmaan ja autorakkauteen.
Mutta kuinka paljon kuuluu mihinkin; seuraavaksi laitan jotain romanttista, tunnelmaan sopivaa. Anna mennä Laila, mon amoura-mönamiiiipititi, vai miten ne ranskanmaalaiset sanoikaan.
Ranskassa muuten eräs ranskalainen kokki keksi 1970-luvulla ranskalaiset perunat, mutta siitä enemmän vasta seuraavassa jaksossa. Huomisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti