maanantai 16. tammikuuta 2017

Santa Clara



Santa Clara jauhoi vanhaa konemyllyään mietteliäänä. Se oli kerrankin saanut oikein mieleisensä miehistön. Sen kompassivalo hehkui tyytyväisyydestä kun se tunnusteli kapteenin seisontaa komentosillalla. Siinä oli sen mieleinen mies, henkisesti rujo, sen tunsi heti, Santa Clara tuumi nytkäyttäessään matalapainesylinterin männän iskulla suoraan koneen alla olevaa pohjaniittiä vielä enemmän höllälle. Paljoa ei enää puuttuisi, niin sekin niitti menettäisi linttaan taotun yläpäänsä ja solahtaisi pohjaan antaakseen peukalonpaksuisen vesisuihkun nousta konehuoneeseen.

Sillä oli paljon muutakin hyvää tekeillä. Korealaisen kääntäessä ruoria keskelle, se kihnutti ohueksi kulunutta ruoriketjun rengasta kantta vasten kovimmin juuri siinä paikassa, missä kannelle kasautunut ruoste oli kuivattanut kaiken voitelurasvan. Tätä Santa Clara oli valmistellut vuosikausia. Ei paljoa puuttuisi, ennen kuin renkaan toinen syrjä kuluisi niin ohueksi, että sen voisi voimakkaan aallon tempaisulla murtaa. Santa Clara valitsisi oikean hetken siihen. Tottelevaisena se noudatti ruoriketjun liikkeitä ja vääntäytyi oikeaan suuntaan pitäen tietonsa kölin vinoudesta toistaiseksi omanaan. Ei ollut mitään syytä paljastaa kaikkea taitoaan yhdellä kerralla.




 
   Santa Clara oli jo kauan sitten todennut päiviensä lähenevän loppuaan. Se ei suinkaan aikonut jättäytyä vastaanpanematta romuttajien käsiin, jotka lopettaisivat sen tajunnan noukkimalla osan toisensa jälkeen irti lähettääkseen ne sulatusuuneihin.

   Santa Clara halusi painua kokonaisena valtameren syvyyteen ja kasvattaa siellä meriruohoa ja simpukoita tyynessä ja liikkumattomassa vedessä, missä vain lamppukalojen fosforiloiste joskus häiritsisi sen olemisen tyyntä jylhyyttä. Sitä ennen se halusi kieroksi luodun ja kierommaksi kasvaneen luonteensa voimalla tuottaa mahdollisimman paljon kärsimyksiä ihmisille, sillä se ei voinut sietää ajatusta, että ihmiset kulkisivat toisilla laivoilla kauan sen jälkeen kun se olisi saanut viimeisen leposijansa valtameren pohjan ehdottomuudessa.


- Santa Clara, 1949

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti