torstai 13. heinäkuuta 2017

Loppupäätelmä




Kai sitä täytyy tulla siihen lopputulokseen että joillain ihmisillä ei vain ole sielua, kuten fundamentti sanoi, nilviäisihmisiä. Kuolleiden kaupunkeja, ihmisiä ilman silmiä, ilman ääntä, tuotteistettuja, purkitettuja valmistetunteita, kuin säilykkeitä, standardireaktioita, iltasanoma-aivot, telkkarisielut, koululaitosideoita ja youtube-lifehack-innovatiivisuutta.Mutta eihän näin saisi ajatella, kuten sarjamurhaaja ajattelee uhreistaan; vain objekteja, sieluttomia paperinukkeja.

Tuostahan pääset kätevästi Slayerin sarjamurhaajalyriikoihin, tokaisi Mengy-kun-rakkaani. No, olkoon sitten. Onpa karmivin aasinsilta aikoihin..



You're nothing
An object of animation
A subjective mannequin
---
Eyes once bright are now fading
Pallid ashen face against my skin
Staring blindly at some distant place
 ---
A lifeless object for my subjection
An obsession beyond your imagination
Primitive instinct a passion for flesh
 ---
Unknown are the caverns of the mind
New realms of affliction lurk inside
Unbound massive mental energy
Your last breaths taken from you easily
 ---
Penetration of the window to your soul
Deterioration of the mind, no self control



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti