- Herr Vampyrkommandant, Iisalmen autonominen Kalifaatti haluaa neuvotella
- Neuvotella, Ünterassistent? Neuvotella mistä? Katso minua silmiin ja kerro näytänkö diplomaatilta? Älä vastaa niille mitään. Muinaiset impivaaralaiset joita suomalaisiksikin kutsuttiin, yrittivät neuvotella 2000-luvun alussa. Me emme alennu moiseen koska näemme mitä siitä seurasi. Kansamme tutisee sukupuuton partaalla, ja ei kai meillä ole yhtään neuvottelijageenistöä jäljelläkään. Natosodasta, jihadista ja joutomaalta eivät sellaiset selvinneet.
Ei diplomatiaa. Älä koskaan luota rättipäähän. Ei edes vaikka he ovatkin kantasuomalaisia tundraneekereitä. Keitä muuten vahvaa kahvia, olen todella... todella väsynyt.
- Minulla on hieman khatia, se piristää, haluaisittek---
- Jumalauta Sotilas! Minähän annoin päiväkäskyn olla puuttumatta niiden elukoiden tapoihin! Sotaoikeus odottaa tuota menoa. Kristus!
Kahvilla me vedämme. Muuten, tiesitkö että edellinen elämäni, vai oliko se skitsofreninen alter-egoni menneisyydestä tai jotain, jostain hieman yli sadan vuoden takaa, oli syntetisaattoria soittava renesanssin mies? Tai nainen.
- En tiennyt... Mistä te moista olette keksineet Herr Kommandant?
- Viime syksyllä saamiemme Kalifaatin vankien joukossa oli ennustajaeukko. Syyliä naamassa, kristallipallo, hela hoito. Rauha hänen sielulleen. Kertoi minulle asioita ennen antamaani armollista niskalaukausta.
Pointtini on; Hän mainitsi kuinka tämä soittaja alkoholismissaan, loputtomissa vastoinkäymisissään ja orkesteritoiminnassaan ajoi itsensä lähes loppuun. Kerran kuulemma soittaja melankoliansa pohjalla makasi yöllä sängyssään, katsoi kelloa tunnin ajan, tarkkaillen sekuntiviisaria koko tämän ajan. Kuunnellen jonkinlaista epänormaalia sydämentykytystä. Makasi kuin vihannes.
Kuulostaa tutulta koska sitä olen itsekin harrastanut tällä viikolla pari yötä. Ehkä meissä oikeasti on jotakin samaa. Ehkä hän oli minä. Tai minä olen hänen reinkarnaationsa.
- En uskoisi noita-akkojen horinoihin Kommandant.
- Sinussa ei ole sielua, suuruutta, ainesta, eikä uskoa. Sen takia oletkin Ünterassistent, ja minä Vampyrkommandant. No niin, saat suudella kättäni, kuolevainen.
- *muisk* kiitos Herr.
- Pyh... Tuo kahvini ja poistu silmistäni.
...PTHYI mitä helvettiä. En siedä enää kahvin makua. Ei tämä mene alas. En jaksa ilman kahvia. Tähänkö on tultu, täytyykö minun ottaa lomaa velvollisuuksistani?! Impivaara sortuu viikossa. Ei.. Hetkinen Mengy-kun saattaisi pärjätä mutta vain jos annan hänelle vapaat kädet.. Se sadisti.
Mutta, täytyisi nukkua ja levätä muutama päivä. ..Soitan sille.
..Mengy-kun desu ka?
Mutta, täytyisi nukkua ja levätä muutama päivä. ..Soitan sille.
..Mengy-kun desu ka?
- Moshimoshi!
- Kuuntele sinä eurosiperialainen äpärätulokas, äläkä saatana moshittele minulle siellä hinttapuli, oletko edes oikeasti Japanista. Tarvitsen sinua. Ota ohjat. On vain tuntien kysymys milloin hermoni pettävät lopullisesti. Otan lomaa.
- Saanko käyttää vapaasti viski- ja strawberry cupcake-teevarastoasi?
- Saat.....
- Saanko tehdä vangeille mitä haluan?
- Onko sinun aivan pakko kiduttaa niitä?
- On. Jos haluat että hoidan tämän, saan myös Vampyrkommandantin täydet valtuudet
- Olet vain pirullinen tohtori. ...Menkööt. Tee mitä haluat. Pidä Kalifaatti aisoissa äläkä keskity liikaa leikkeihisi. Voisitko olla heille hieman armollisempi?
- En. Tulenko heti toimistoosi?
- Tule, minä lähden piilopirttiini rentoutumaan viikoksi. Jottei antirasistidhimmit, kalifaattilaiset tai joutomaan väki saa vihiä, pidä lähtöni salassa pari päivää kaikilta, jopa muulta upseeristolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti