Jethro Tull's Ian Anderson – the 10 Records That Changed My Life
Hei minäkin kokeilen! Kuten Iankin mainitsi, elämää muuttavat levyt kuultiin käytännössä nuorena, joten omassa listassani roikkuu paljon 90-luvun teinivuosien raskaampaa musiikkia.
Manowar - Battle Hymns
1982. Orson Welles eräässä biisissä vetämässä introhöpinän. Machoiluhevin prototyyppialbumi. Jos bändi olisi elokuva, Manowar olisi Rambo tai Conan.
Kukaan ei tiedä ovatko Manowarin jätkät tosissaan vai osaavatko he nauraa itselleen. Onko kyseessä vitsi vai ei. Itse oletan ettei ole. Ja bändi on sitä ikäluokkaa että kulissit pysyvät hyvin pystyssä eikä neljättä seinää rikota liian intiimeillä paljastuksilla..
Well, there's no charge for the haircut
And the bullets come free
My Uncle Sam sent a letter, said:
He's got a mission for me
Now I'm a ranger, not a stranger
And I live in Saigon
We've got a team of special forces
And we deliver napalm
Type O Negative - October Rust
1996. Mitä tapahtuu kun bassoa soittaa voimasoinnuilla, särön ja choruksen kera? Bändin soundi muuttuu massiiviseksi muuriksi, tihkuu erotiikkaa ja saa livenä sisuskalut solmuun. "His live bass sound was massive, almost nauseating". Parimetrinen vampyyrilta vaikuttava laulajabasisti oli myös seksi-ikoni playgirlkuvillaan.
In their '62 'vette
Sharing one cigarette,
In a black light trance then
Go go dance
Bathory - Hammerheart
1990. Tällaisesta ruottalaisesta viikinkihevistä kai alkoi monen kansallinen itsetunto nousta. Suomessa tietenkin on Amorphis joka teki Kalevalaan sijoittuvaa musiikkia, mutta Bathoryt ja sun muut vastaavat toimivat triggerinä.
Bathory oli helvetin raskas, ja helvetin kaunis. Plussaa oli ettei Quorthon alentunut "örisemään" parilla klassikkolevyllään joten tuotti melodisesti komeita viikinkilauluja. (Toki Requiem oli todella kova rässipläjäys!)
One man rode the way through the woods
Down to Asa bay
Where dragon ships had sailed to sea
More times than one could say
To see with own eyes the wonder
People told of from man to man
The God of all almightyness
Had arrived from a foreign land
Waltari - Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony in Deep C
1996. Waltari tuli tunnetuksi överin ysäristä teknothrassistään. Mutta tarinan mukaan laulaja Kärtsy soitteli syntikalla Morbid Angelin kitarariffejä ja totesi sen kuulostavan aivan klassiselta musalta. Siitä alkoi yhteistyö Riku Niemen ja Avanti! -orkesterin kanssa. Tässä vaiheessa teinivuosia olin jo aloittanut bassonsoiton, ja mietin miten "helvetissä tuo kuulostaa niin raskaalta.. Ahaa, siis kitarat C vireeseen.. heh heh, Deep sea..."
Hasta la vista, oh la-la negras putas, muchos cojones! It's so beautiful here...
Machine:
Vegetation, out of my files
Weird like death, like rusty metal
Slayer - Divine Intervention
^Kun Slayer yrittää tehdä rakkauslaulun, se luonnollisesti kertoo Jeffrey Dahmerista..
1994. Lisää laulajabasisteja.. PAM! Slayer muuttui modernihkoksi ja ysäriksi yhdellä iskulla ja löi tiskiin hirvittävän intensiivisen kasan sairaita visioitaan.
Tätä vihasi fanit, ja tätä vihasi bändi itse. En ymmärrä..
Laulaja Tom Araya on hauska, mukava, perheellinen, kristitty mies, mutta hänen runoutensa kaivelee alitajunnan limaisimpia likakaivoja.
Erotic sensations tingle my spine
A dead body lying next to mine
Smooth blue black lips
I start salivating as we kiss
Mine forever this sweet death
I cannot forget your soft breaths
Panting excitedly with my hands around your neck
.
.
.
Mielestäni musiikissa täytyy tapahtua ja sen täytyy herätellä. Toisinaan en voi sietää iltapäiväjatsia ja kevyempää rallattelua. Se saa minut raivostumaan ja olon muutenkin tukalaksi. Se synnyttää vihan ja turhautumisen tunteita. Vaikkakaan en nykyään ole millään tavalla niinsanottu hevari, niin raskaampi kolina on aina sydäntä lähellä. Over and out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti