Työttömyys ja Shitbucket

Puiset Plektrat

^ Tutulta kuulostaa moiset kohtalot. Nuorena kun jouduin työelämän pariin kylmiltäni, kävi vähän hassusti.

Näitä niinsanottuja työelämätaitoja ei opeteta missään, ehkä niistä mainitaan jotakin ohimennen, mutta kuinka reikäjuustoaivoinen taiteilija voi muistaa moisia sääntöjä.

Jokaikinen työvoimapoliittinen toimenpide ja "apu" mitä sain, johti yhä heikompaan turvaverkkoon. Olin ollut 24-vuotiaaksi asti työtön. Tottakai työni oli soittaja ja esiintyjä, muttei sillä eletty eikä sitä ilmoiteta ammatiksi työkkäriin. Päättivät sitten että nyt laitetaan sinut työelämään. Oikein laittamalla laitettiin.

Minulle sovittiin työhaastattelu. Työnantaja sanoi soittavansa parin päivän sisällä milloin haastattelu ehditään pitää. En koskaan saanut puhelua, mutta minulle kumminkin oli sovittu työhaastattelu. Siitä sitten hiljalleen karenssia kun tapahtui toinenkin moka, tällä kertaa itseltäni.

Eli päädyin sossupummiksi. Lopulta tukeani alennettiin 20% koska en hyväksynyt orjatyötarjousta oikeasti syrjäytyneitä avohoitopotilaita kuhisevaan firmaan.

Jokainen itsenäinen yritys saada hynää on haudattu massiiviseen byrokratiaan ja paperisotaan. En halunnut edes ryhtyä siihen koska tiedän ettei minunlaisellani ole henkisiä resursseja kestää sitä rääkkiä tai edes ymmärtää puoliakaan mitä oikeasti täytyy tehdä.

(Toisaalta nykyään voisi Huuto.netin kautta myydä vaikka mitä paskaämpäreitä ja askartelun paskarteluja.)

Minulla silti oli rahaa kuin roskaa, harmaa talous oli nääs keksitty jo milleniumina.

Noista vuosista on aikaa, mietin onko asialle tehty mitään. Elämäntaitotunnit yläasteelle tms..

 . 

.

.

Olen katsonut viime viikkoina jokaikisen jakson shark tankkia ja dragons deniä. Mitä olenkaan missannut boikotoimalla tv:tä. Aivan loistavaa viihdettä. Ja Kevin O'Leary, upea persoona ja sanoo asiat niinkuin ne on. Suosikkini. Muutama päivä sitten tuli vastaan Chevaliers du Tastevin.
En muista milloin viimeeksi olisin nauranut yhtä lujaa. Tällaista settiä ei voi edes käsikirjoittaa. Upea ihminen.

Sarjoihin pyrkii käsittääkseni satoja tuhansia hakijoita. Kuinka niitä konkurssin partaalla notkuvia perheen viimeisillä rahoilla pystyssä pidettyjä firmoja vituttaakaan kun joku toinen vastaava nappikauppias pääsee showhun. Perheenisä murhaa itsensä tai polttaa talonsa turhautuneena.

Huomaan jaksoihin myös valittavan pellejä ja totaalikatastrofeja joiden avulla saadaan hyvää TV:tä.
Tämä taitaa lukea "leijonien" sopimuksessakin, kun katsoo heidän ilmeitään idioottien astuessa lavalle. "hoidetaan tämä pois alta".

Ei mulla muuta. Työttömyys. Jos miettisi ideaa firmalle, kaikki hyvät businessideat mitä saan, on joku jo tajunnut vuosia aikaisemmin. Ei minulla olisi tarjota muuta kuin ämpärillinen paskaa. Onneksi tienaan bändilläni ja sun muulla aivan hyvin.

.

.

.

Sharks, I am Poopy the Pooman, and I want 2 million for 15% of the company.

I present you,



Shit in a bucket!

Shit in a bucket, it's a bucket full of shiiiiit! Shitbucket!


- What do you do with it?

- Well it's a bucket full of shit

- Yea, I can see and smell that but what is the business model?

- ITS A FUCKING BUCKET FULL OF RAW STEAMING SHIT, THERE IS NO ANY FUCKING BUSINESS MODEL. NOW GIVE ME MY TWO MILLION

- Ok it's a deal!