maanantai 2. toukokuuta 2016

uuh, Ah, Ajatuksia Steven Seagalista ja muumeista






Tarinat epäonnistumisesta, hitaista uraitsemurhista ja vanhuudesta kiehtovat. Steven Seagal.


Telkkarissa jumettaa päivästä toiseen Steven Seagalin nykyleffat. "Action-supertähti Steven Seagal esittää toimintatrillerin pääosassa...."

Super? ei.
Tähti? ei.
Action? Nykyään ehkä hädintuskin.

Vanhan läskin puhe ja tappelutkin joudutaan usein dubbaamaan ja stunttaamaan.

10 Vuoden päästä ne roikottaa Stevenin ruumista kameran edessä ja aukoo siimalla sen suuta että se näyttäisi puhuvan. Imitaattori kähisee jotain studiossa päälle.


Parin tonnin budjetilla kasaan räpellettyjä, itä-euroopassa kuvattuja ö-luokan rainoja.



Mutta siis Stevenin ensimmäiset leffat olivat täyttä kultaa genressään. Jos nyt teinin actionnälkää voi kutsua faniudeksi, viimeisin Seagal mitä "fanitin" oli se typerä lentokonehommeli jossa Stevenin hahmo kuoli melko alussa vuonna 199*-jotain. Hämmästyttävää. Minua vitutti suuresti. Jotenkin samalla kuoli koko fanitus. Ja tuon jätkän ura.

Viimeisin Seagal mitä vielä kukaan lainasi videovuokraamosta oli se "where my bitches at" -sukellusvenepaska. Ajatella että sukulaiseni LAINASI "nykyajan" steven seagal-leffan. Siihen se sitten jäikin.



 .
.
.



Ihrapallokissani näyttä aivan Seagalilta. Ensin se meditoi jotain, niinkuin kissat tekevät. Jotain itämaisen katkuista pseudo-ismia. Annettuani sille luunapin se muuttuu tyynestä buddhalaisesta raivoavaksi läskikasaksi.

 Aivan kuin Seagalin ura.







.
.
.







Mikä helvetti tuossa miljoonan euron muumimukien keräilyssä on homman nimenä? Tekisi kipeää tuijottaa krapulakahvilla jotain kusista Tuutikkia päivästä toiseen. Ja vielä että siitä pitäisi maksaa kymmeniä euroja. Näyttääkin joltain kalalta ja tupakalta haisevalta vanhalta lesbolta. Hyi saatana.

Keräily ja rahan tuhlaaminen turhaan roskaan.





3 kommenttia:

  1. Se lentokonehommelihan meni niin, että Stevenin oli tarkoitus olla elokuvan pääosassa, mutta kuvausten alkuvaiheessa hän vittuili ohjaajalle vähän liikaa tai jotain, jolloin ohjaaja päätti, että tapetaankin Steven ja annetaan sankarin rooli apupojalle.

    Half Past Dead ainakin oli vielä kova. Siitäkin on kyllä jo kymmenen vuotta, nyt kun tarkemmin tutkin. Kun tuli puheeksi, taidankin mennä kohta katsomaan sen DVD:ltä ja tehdä siinä sivussa hauistreeniä.

    Ja oltiin Seagalista mitä mieltä tahansa, nykyään voi sentään onneksi fanittaa Steve'n'Seagullsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan aivan. Erehdyin yhen nykyseagalin kattomaa tossa männäkuussa, siellä se katkoi käsivarsia niinku ennevanhaa. Se on jännä homma että ku näytetää kerra uusintoja uusintojen perään, niin voisko edes seagalin 90-vaihteen juttuja laittaa pyörimää. ne on jopa elokuvia hyviä, ihme kyllä. Jos nyt ois pakko venyttää vieteriisä, niin kyllä ne 2000-luvun ekahkot menee vielä, mutta vaatii sen puol pulloo viskiä alle

      Poista
    2. mitä kirjotusvirheitä. ^häh en osaa kirjottaa enää suomlantia. alkoholilla tekemistä asian kanssa ehkä.

      Poista