Katastrofipornoa ja muuta sekavaa

Jaa, viikko mennyt kirjoittelematta. Ennen taisin läväyttää paskat tuulilasiin kerran päivässä. Ei vaan kesällä jaksa ja ehdi. Kun tuijottaa kansituolissa metsää, kuuntelee tuulen huminaa kalja tai teekuppi kädessä ja katselee kun kissa metsästää, siinä kaikkoaa kaikki angsti joka muuten kaipaisi tätä outlettia. Luonto ja eläimet vähentää stressiä. Ei ihmisiä, ei informaatiotulvaa. Kesämökkeily on aina jännää.

Tässähän alkaa ikävöimään sitä eläintarhaeläimen mielentilaa, ahdistus, vittuuntuneisuus. Kuin häkkielukka joka jäystää raajaansa irti. Oliko blogi pelkkä syksyn ja talven sesonkituote. Jää nähtäväksi. Kevin O'Leary sanoisi VIHAAN SESONKITUOTTEITA!
Kaupunkilaisilla joilla ei ole mahdollisuutta lomailuun luonnossa; hirvittävää. Jatkuva liikenteen melu ja ihmistungos. Siinähän moni sekoaa vaikka homoksi viherfasistiksi.

.

.

.

'No man and no force can take from the world the books that embody man's eternal fight against tyranny. In this war, we know, books are weapons.'

MV-lehti oikeuteen.

Ensin bannataan sanoja, sitten bannataan sivustoja, sitten bannataan ihmisiä.

Toisen propaganda on sallittua, toinen ei saa moista harrastaa.

.

.

.

Ydinvoima on vaikutusalttiin nuoren mielessä paha paha paha, koska kuulemma näin joku vain ohimennen kertoi.
Mutta se ei estä teinejä nauttimasta katastrofipornosta, vaikkapa S.t.a.l.k.e.r.-pelisarjasta(kenties kirjasta+leffastakin), ja matkustamasta paikan päälle ihailemaan ydinvoiman negatiivisia saavutuksia. On niin ihkut maisemat, niiin ihkut.

No ei se mitään, ihminen kaipaa väkivaltaa, tuhoa, hulluutta ja katastrofeja. Johan nyt niitä ahmitaan youtubeista, alibeista ja ilta-sanomista.

Japanin tsunamista alkoi jossain vaiheessa valumaan hyvää englanniksi tekstitettyä hd-kuvamatskua kun alkujärkytyksestä oltiin selvitty ja kaikki kamerat saatu talteen.

Katselin tuntitulkulla hypnoottista tuhoa. Luulen ettei netissä ole tsunamipätkää jota en ole nähnyt. Vinkuintian paratiisitsunamit eivät kiinnosta, järkyttävämpää on tutun näköisen infrastruktuurin hukkuminen ja tuho.

.

.

.

Suuri mieli on kuin suuri laiva, sitä ei ole tarkoitettu kuhiseville rannikkoreiteille pienten alusten kanssa. Se on kirottu seilaamaan yksin avomerellä.