"Stonehengen pienoisjäljennös on, meille hyvin tunnettu kromolukko, - vesilukko. Kromolukko-romulukko-vesilukko on rakennettu täsmällisesti Stonehengen toisennukseksi. Stonehengessä, sisäisin pyhättö kuvataan hevosenkengän aukioksi, todellisesti elämää synnyttäväksi kohdun kuvioksi; kromolukon avaimen reikä on saman, hevosenkengän muotoinen.
Stonehengessä, hevosenkengän aukiossa on napakivi keskellä ja pitkä, poikkion kulkeva uhrikivi napakiven takana, ja uurna hevosenkengän aukion etuosassa; kromolukossa on avaimen reijän napa keskellä ja alasinkohoke poikkipuolin navan takana, pitämään avainta väljästi koholla lukon pohjasta ja uurna, avaimen reijän suulla. Stonehengessä, hevosenkengän kohdun puolipyörylää, suojaa 19 haittakiveä; täydellisessä kromolukossa on alkuperäinen druidiseppä takonut lukon pohjamutaan, avaimen pitkulaiseen ympyrään 19 matalaa naulaa joihin on kiinnitetty kaitanen vieterinvahvuinen rautakaistale, jonkunlaiseksi matalaksi avaimen pään suojaseinäksi ja esteeksi, että lukon sisälle ei pääse menemään mitään lukon toimintaa häiritseviä rikkoja.
Stonehengen pyhätössä, hevosenkengän kohdunympyrän takana on kymmenen haittakiveä, sana johtuu “hide” piilopaikka sanasta; kromolukossa on tavallisesti kahdesta kymmeneen haittapylväitä, se on, voi olla yksihaittoja, kaksihaittoja, nelihaittoja, ristihaittoja jne.; haitta - hide- piilo, kätkö. Stonehengessä on haittapylväiden takana ympyrä, josta on löydetty 40 kiveä; kromolukossa on sisäinen suojaseinä, lukuisien, ehken alkujaan myöskin 40, rautanavan tukemana. Stonehengessä on renkaan muotoinen ulkopylväistö, käsittäen 30 jättiläiskivipatsasta; kromolukossa on rautanapojen varassa ulkoseinä ja lukon kansilevyyn kiinnitetty lukon kiinnitys pylväistö, joka naulattiin ovesta läpi, ulkopuolelle ja linkattiin kiinni avaimenreikä levyyn.
Stonehenge makaa, niinkuin nykyisin on saatu selville yli kaksikymmentä miilaa pitkän, kahta puolta kivipatsailla kuvitetun käärmeen kuvan päällä; kromolukko, sen avaimen reikä on tavallisesti hakattu pitkulaiseen, käärmettä muistuttavaan rautalevyyn; joskus, eikä aivan harvoin on avaimerireikälevy tulenliekkejä kuvaava, kolmi taikka seitsenhaarainen. Sellainen on Stonehenge ja sellainen on sen, Kainuunmaan suomalaisten aittojen, arkkujen lukkoina käytetty jäljennys, druidilainen, kelttien cromlech-kromolukko-vesilukko. Suomalais-keltit palvelivat Stonehengessä auringon elämää antavaa jumalaa ja he, kiviaitiollaan ja kromolukossaan kuvasivat elämän syntymisen ja tarkoitukselliseen toimintaan alkamisen tapahtuvan hevosenkengän muotoisessa äidinkohdussa, sen pimeässä ja keskeisimmässä keskuksessa, juuri siinä, mihin he pystyttivät napakiven ja alasinkiven, uhrikiven; uhrikiven juuri siksi,
että elämän, syntyäkseen, täytyy saada synnyttäjiltään voimaenergiallinen uhri, joka uhri iskettiin alasinkiveä vastaan. Iskujen tuliset, elämää synnyttävät lieskat, he kuvasivat kromolukon avaimen reikälastan kolmi taikka seitsenhaaraisena liekkien kuvana.
Vanhana aikana Kainuunmaassa oli druidilaistietäjiä, jotka tämän yksinkertaisen salaisuuden ymmärsivät ja kansakin sen jotenkuten ymmärsi. Tuli sitte hunnien ja gootien vainoisat hyökkäysten ajat. Nuo luontaiset “jumalan ruoskat’’ raivosivat kuin villipedot Kainuunmaassa, ja tuhosivat sen kansasta, kuten heidän ijänikuinen ja nykyinenkin tapansa on tuhota, ne, jotka tietävät, loput, ne jotka eivät paljon mistään mitään tietäneet he alistivat itsellensä veroa maksaviksi. Mutta vaikka he tuhosivat Kainuunkansan muinaiset tietäjät, niin he, eivät sentään voineet tuhota druidien viisautta Kalevalan runoja ja vihittyjen salaisia seitoja. He eivät myöskään voineet tuhota druidien kansanomaistuttamaa Stonehengen salaisuutta, kromolukkoa, se jäi. Kromolukkoa on kansa säilyttänyt tarpeellisena ja välttämättömänä suojelusvälineenä; niin tehdessään se ei ole ‘papillisen” pimityksen aikakaudella osannut aavistaa, että se, avatessaan aittojensa ovia ja arkkujensa kansia, avaa hävinneen Atlantismaan pelastettua perintöä, druidien mytologia, suomalais-kelttien yhteistä idealoiga"
- William Risto
"Totuus" -lehti 1924
- Ristus mitä horinaa
