Limainen lonkero

...jolloin tuo irvokkaasti paisunut, suonikas ja paksu julkinen sektori työntyi hitaasti yksityishenkilön elämään sykkivänä, limaisena lonkerona.
 
Se liikkui hitaasti edestakaisin, tuhoten tieltään kaiken viattomuuden ja energian. Mikään ei ollut enää henkilökohtaista, yksityishenkilö revittiin auki.

Yksityishenkilö puri tyynyä ja yritti sietää kipua, ja ainut tukahtunut tuskainen ulvahdus kuristui sekin lopulta julkisen sektorin puristukseen.
 

Sektori paisui paisumistaan lopulta laueten äänekkäästi murahdellen, pumpaten ulos valtavan määrän lomakkeita, lupa-anomuksia ja hakemuksia. Oli vain hiljaisuus ja koneellisen ilmastoinnin purkitettu, virasto-orgastinen toimistolöyhkä. Yksityishenkilö jäi makaamaan itkien ja voipuneena lattialle.

Julkinen sektori veti housut takaisin jalkaansa, taputti yksityishenkilöä takamukselle ja hymyili, kuiskaten korvaan vielä sanat: liberalismi on vapautta ali-ihmisille.
 
Ja niin kiimainen, nälkäinen katse etsi uutta uhria. Oli eräitä jotka vapaaehtoisesti halusivat antautua vallankäytön uhreiksi.

 
Mutta se on jo toinen tarina.
 

Tappo

Elämää ei voi antaa takaisin. Jos minä menen ja ilmoittaudun viranomaisille ja tunnustan tekoni ja saan siitä rangaistuksen, ei se hyödytä mitään. Se ei tuo ketään takaisin. Minusta tulisi yhteiskunnalle taakka. Ei minua tarvitsisi "opettaa rangaistuksella"; tekoni oli vahinko, en oppisi mitään, päinvastoin; oppisin linnassa ja julkisen ja yhteisöllisen nöyryytyksen ja vihan myötä ehkä pahoille tavoille ja psyykeni kärsisi, ja vapauduttuani voisin kenties oikeasti tappaa, harkitusti.

Sen tähden minun on hyvitettävä siellä, missä minä voin sen tehdä. Menen heidän luokseen ja annan kaiken rahallisen, henkisen tukeni. Olen vierellä.

Voisin tietysti heikolla hetkellä menettää hermoni ja tunnustaa heille. Ehkä.. Kantaessani halkoja, joku heistä kysyisi onko sinulla paljon kannettavaa?

Vastaisin mielentilasta riippuen; kyllä tämä tästä! Tai mitä ihmettä oikein vihjailet!?! Tai on minulla, MINÄ SEN TEIN, MUTTA SE OLI VAHINKO, RIISTIN HÄNET LUOTANNE!!!! 
  
Mutta se on nyt päätetty, teen töitä syntieni eteen, Jumala auta... Te jotka olette raskautetut, ja työtä teette, tulkaa minun tyköni, niin annan teille levon. 
    ...Eikä valtio tai sen laitokset.

Raskolnikov oli ehkä heikko.

Mälsähkö krääsäpläjäys #779453

 Make japan great again?

Vapauden rajat

Ajatus n. #542

Totuus käryää. Mutta ei tarpeeksi peittääkseen kuoleman hajun.

Säästöpakkaus Retroroskaa ja americanaa

 

Sodankäynnin Taito 2 - Legendakenraalin myöhemmät vaiheet

Luvut:

I Japa japa, Japanissa nähdään

II Elä sinä sotanorsu siinä

III Maaston muotoja III

IV Naisen muotoja

V Legendakenraalin myöhemmät vaiheet

VI Vakoilijoiden käyttö tirkistelyssä

VII Naisen muotoja II

VIII Kuinka olinkaan väärässä kirjoittaessani Sodankäynnin Taitoa

IX Liiallisen riisiviinan vaikutus erektioon

X Mieskunto I

XI Mieskunto II

XII Alastomana palatsin takapihalla, ja kuinka tästä eteenpäin

XIII Alkoholismi ja tautien runtelema keho ja mieli

XIV Tissit

XV Kyllä se siitä, sano

XVI Kun vihollinen luulee että menet etelään, mutta astuitkin vetelään

XVII Kun vihollinen luulee että menet itään, älä tee mitään

XVIII Loppusanat

XIX Minua vituttaa kaikki niin suunnattomasti


Lisäluvut:

I Missä minun housuni ovat?

II Vihollinen luulee kaikenlaista, niin minäkin

III Kun vihollinen luulee että menit pois, mutta kävitkin vain paskalla

IV Huoran kylmä rakkaus

V Huoran ostettu hellyys ja kuinka sen tyhjyys syö miestä

VI Kyllä minä vielä tästä, odottakaapas