Epälaulu, non-song, on popmusiikin teos joka on vuosien saatossa homehtunut, väsähtänyt, väljähtänyt radion ylisoiton, tai tv:n mainosbiisiksi päätymisen takia. Klassisen rokin puolelta Sweet Home Alabama. Stairway to heaven. Sata salamaa. Enter Sandman. Satisfaction. jne.
Biisejä jotka ovat kuolleita. Kun kuulit klassikkobiisin ensi kertaa, rakastit sitä.
Radion ylisoiton takia, et enää rakastanut.
Sitten aloit vihaamaan sitä.
Lopuksi se muuttui sinulle epälauluksi, joka ei enää kuulosta laululta vaan homeiselta möykyltä jonka takia radio täytyy laittaa kiinni.
Radio Nostalgialla on potentiaalia. Mutta miksi helvetissä kukaan kuka ei ole ollut koomassa viimeiset 30 vuotta, haluaisi kuulla Kirkan 'Hengaillaan'.
Ei ne kuuntelijat mihinkään kaikkoa tai laita radiota kiinni jos hieman otatte riskejäkin. Nyt menetätte potentiaalista kohderyhmää ja roimasti.
Jos on pakko sitä pink floydia soittaa, niin soittakaa another brickin sijaan vaikka high hopes tai arnold layne.. pfftt..
Don't fear the reaperin sijaan Sole Survivor!!!
Kun tykittäisitte esim. biisiä sole survivor päivittäin, ihmiset olisivat ensin.. "pyh.." toisena päivänä "hei... tää oli tää joku uusi"... kolmantena päivänä koittaisi suuri valaistuminen ja onni. Jos kerran kaupallisemmat yleäksät sun muut pakkosyöttävät pinnallista roskateknoa, miksette te voisi pakkosyöttää edes pari biisiä viikossa jotain aivan mahtavan mielenkiintoista nostalgiaa...!!?
Ja deletoikaa jokaikinen CCR:n biisi listoiltanne, saan niistä pahoinvointikohtauksia ja fyysistä pahaa oloa.
Beatles vanhenee yhtä arvokkaasti kuin paketti jauhelihaa auringonpaisteessa.
Sen sijaan että soitatte The Whota, soittaisitte Jethro Tullia.
Kuoliaaksi soitettu RUNAWAY BOYS, stray cats. HELVETTI. Hampaita vihloo ajatuskin siitä biisistä.
Herrajeesus pelasta meidät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti