Päätön Kameliratsumies

(Edellinen osa)

Päivä oli viihdyttävä.

Eräs neurotoksiineilla orjuuttamani kalifaattilainen teki itsemurhan tunkemalla kaulansa vannesahaan. Hän siis oli surullinen kohtalostaan - nämä zombiet tuntevat jotakin sumuisen unensa läpi.

Päättömästä ruumiista sain idean kokeeseen. Pyysin tuomaan itsemurhaajan laboratoriooni pikimmiten. Muistan lukeneeni nuorena kirjan frankensteinin hirviöstä. Päätin kokeilla jotain samaa.

Yhdistin melko voimakkaan sähkövirran suoraan ruumiin selkärankaan.
Dramaattinen lopputulos yllätti minut, vaikken ooppiumiaddiktioni takaa oikeastaan muista mitä inhimilliset tunteet ovat.

Päättömän kameliratsastajan ruumis vastasi sähkövirtaan välittömästi groteskilla tavalla: Käsivarret jännittyivät, kämmenet puristuivat nyrkkiin, jalat ojentuivat ja kouristelivat, jopa rintakehä laajeni kuin yrityksenä jälleen hengittää, keho jännittyessään pumppasi latauksen jäljelle jäänyttä vertansa järkyttyneen avustajani rinnuksille.

Reaktio laantui minuuttien kuluessa, kunnes 12 minuutin jälkeen keho oli täysin liikkumaton vaikka lisäsin virtaa.

Jätin edesmenneen hetkeksi rauhaan ja kokeilin uudestaan. Tällä kertaa havaittavissa oli vain ranteiden ja sormien nykimistä, rintakehän lievempi laajeneminen.

Kolmas yritys ei tuottanut tulosta. Nukkemme oli tanssinsa tanssinut; Avustajani painajaisiin asti - hän sai paniikkikohtauksen, shokki, lyhistyneenä nurkassa täristen ja itkien, ja niin edelleen. Luuliko hän tosiaan tuon lihasäkin nousevan ja lähtevän jäätelölle Impivaaran keskustaan? Amatööri.
Juuri tuota piirrettä vihaan Impivaaralaisissa. He eivät ole tarpeeksi kylmiä. He pelkäävät kaikkea.

Sähkövirta irtopään rankaan tai suoraan aivoihin ei tuottanut minkäänlaista reaktiota. Olisin niin halunnut nähdä tuon hirviön ilvehtivän minulle haudan takaa.

Haluaisin leikkauttaa kymmeneltä vangilta päät, laittaa heidät roikkumaan Impivaaran teatterin lavalle, vetää jokaiseen omat kytkimensä, ja tanssittaa heitä Ketelbyn maskottien tahdissa. Makaaberi baletti heidän omien päidensä katsellessa yleisössä vierelläni. Puolikäännös, sivuaskel, verta päälle, vastakkain! Pistekäännös, tuulimylly, polvet näin ne muljahtaa.

Eräs F panisi minut sellaisen jälkeen viralta.

F lähti hermoromahduksensa jälkeen lomalle 13.2.2116 eikä häntä ole kuulunut takaisin. Hän pyysi minua pitämään kulisseja yllä.

Täytyykö minun lähettää etsintäpartiot hänen peräänsä? Kerronko kansalle? Kaappaanko vallan.?

Kuuleeko syntymäkuuro skitsofreenikko ääniä? Ajatus on kiehtonut minua vuosikausia. Tarvitsisin testikappaleita. Tutkimus. Voisin aiheuttaa syntymäkuuroille kalifaattilaisille skitsofrenian ja kysyä mitä kuuluu. Siihenkin on keinoja. Siitä joskus lisää jos jaksan projektiin ryhtyä. On paljon muutakin tehtävää.

Impivaaran arkkiatri

-- Mengy-kun