Tykkilintu - Viestejä Rintamalta #9

(Edellinen osa)

- Ennen lentomatkaa itärintamalle päin, Herr Hans(ka) Ulrichin lennoston kentälle, Aatun kanssa treenattiin aamulla muutamaa diktaattoriposeerausta. Olemme kummatkin sen verran karismaattisia showbisnisjuippeja että emme oikeastaan oppineet toisiltamme mitään uutta, mutta voi pojat nauroimmeko itsemme kipeiksi!

.

.

.

...Hans-Ulrich oli juuri sellainen stoalainen kivikasvo niinkuin hänen stukakirjansa kertoi.

Kätellessämme, polvet vapisten ja korvat punoittaen yritin pitää pokkani, suurena fanina. Ja se Stuka G, voi juma. Se oli mahtava näky kentän laidalla 37 mm tykkeineen. Niitä harvoja koneita jotka näyttävät enemmän majesteettiselta alhaalla kentällä, kuin ilmassa. Johtunee kulmasta jolloin tykit osoittavat fallistisesti yläviistoon.

Otin kuvan tykkilintusesta ja siihen maalaamastani Taihou Tori -tekstistä. 

Sain ylipuhuttua Hanskan huon... hienostuneella saksallani pienen väittelyn jälkeen joka meni seuraavasti:

- Ich 'paint' du vogel: Taihou tori!

- Kanonenvogel??

- Nein nein, farben: taihou tori!

- Kanonenvogel??

- Nein! Ich, sich anmalen stressen, hessen, schlassen, stassen: TAIHOU TORI!

- Kanonenvogel???

- NEIN! Taihou tori! Ich streichen in die enge

treiben meine gut damen und herren taihou tori!

- JA! Ja, ja! Bitte!

- Wo ist mein kaffee?!?!

...Piru vie että meinasin menettää hermoni. Ainakin menetin hetkellisesti kaiken fanikunnioitukseni kun jätkä ei tajua hienostunutta, upeaa saksaani.

Vielä hypätessämme vierekkäisiin Stukiin kuvausreissulle, huusin puhtaaksi nykyimpivaaraksi,

- HEEE ETKÖ PERKELE YMMÄRRÄ HÄÄ MITÄÄÄN TÄÄÄH????

- Ja! ja Feyris, bitte!

Ilmoitti hän.

...Ihme jantteri.

Noh. Herr Hitler on luvannut visiittiä kotkanpesään lähipäivinä. Odotan innolla. Haluan tavata Evan ja lapset.

- Feyris ♥♥..