Stereotyyppinen, lihava, kaikkitietävä, ylimielinen kukkahattutäti joka 90-luvulla tuomitsi tietokoneet teini-ikäisten poikien touhuksi, istuu nyt aamusta iltaan facebookissa ja sun muissa medioissa datailemassa.
Mitäs helvettiä tämä nyt on.
Kannattiko nuolaista, häh, hä, hää?
Muistan tuolta vuosikymmeneltä myös paskatoimittaja Timo Harakan, joka telkkarissa ahdisteli tietokoneen ääressä pelaavaa teini-ikäistä poikaa, peli oli sen ajan umpipaskaa pikseli-PC-soopaa; Commander Keen.
Timo: "mitäs tässä täytyy niinkun tehdä?"
Poika: "noooooh tappaa noita vihollisia ja--"
Timo: "AHAA MÄ TIESIN TAPPAMISTA MURHAAMISTA PERKELE HAHAA TÄÄ ON IHAN HIRVEETÄ NÄÄ TIETOKONEJUTUT SAATANA!"
Noin kärjistettynä niinku.
Hauskinta facebookin antia ovat vanhat paapparaiset, jotka 90-luvulla hieman nuorempina paappoina tai kenties keski-ikäisinä muistivat joka päivä huudella "ootko tyttö vai poika, HAhah!", "siinä menee suomen tulevaisuus!!", "hyi hyi, voi tätä nykymenoa".
Täsmälleen samat naamat huutelevat, riitelevät facebookin yhteisöissä kuin kiljupunkkarit kadulla. Vyön alle, argumenttivirheitä, trollausta, kirosanoja, henkilökohtaisuuksia.. Voi Jeesus..
Mitä vittua? Saanko kysyä. Sitähän jo nuorena tiesi että antaa aikuisten huudella. Hakkaavat varmaan vaimojansa kun ei seiso, ja vetävät välistä firman rahoja. Varmaan entisiä koulukiusaajia. Facebookin aikana näki vihdoin notta yllätys yllätys.. aah sitä autuutta. Intuitioni oli taas oikeassa. Hämmäs-vitun-tyttävää.
Jaa tietokonepelit. Tietty kukkahattumentaliteetti tuomitsee kaiken uuden median. Ensin kauhisteltiin kirjoja. Sarjakuvia. Elokuvat oli suuri saatana. Entäs TV!! videonauhurit! Kun kauhuleffat sai vihdoin videovuokraamosta kotiin niin ei perkele kun oltiin telaketjut rasvattuna ja kukkahattu tanassa vangitsemassa ja syyttämässä viattomia ihmisiä jälleen kerran.
^90-luvun alkupuoliskolla kun saatiin grafiikat muistuttamaan etäisesti oikeata maailmaa ja kamera vihdoin ensimmäiseen persoonaan, aiii aiii sitä raivoa ja ihmettelyä ja poliittisten irtopisteiden keräilyä. Ympäri maailman emakkokukkahattunatsit halusivat verta verta verta ja jonkun jota syyttää.
Huh. Kyllä sitä tuli demoneita lahdattua moottorisahalla ja pentagrammeissa teleportailtua.
Ja hei Harakka, ei minusta massamurhaajaa tullut. Ainakaan vielä. Annetaanko sille varmuuden vuoksi vielä pari vuosikymmentä?
Viimeisen 15 vuoden aikana, kukkahattuilu on laantunut rajusti, grafiikat vastaavat lähes oikeata elämää, refleksit ovat hidastuneet.
Mitäpä noista, aina meillä on kunkin aikamme IDDQD.
Hei, saan vieläkin samanlaisia raivareita kuin 80-luvulla nintendon ja commodoren kanssa. Nykyään kun ei enää käytetä ilotikkuja, niin niitä ei mene pillunpäreiksi n. yksi kuukaudessa kun seinään lensivät. Nykyään hajoaa näppis ja hiiri kun ne rysähtävät sylistä lattialle kirosanojen saattelemana, ja parin sekunnin kuluttua aukeaa aina uusi oluttölkki.
Minkä minä mahdan teini-ikäistä, energiajuomalla pumpattua täydellisyyttä vastaan. Ei tässä iässä enää pärjää tietyissä sotajutuissa.
Jaa, laitetaan tämä päätön horina jo haudan lepoon, pffft.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti