Kerron muutaman hirvittävän, mieltä kiihottavan potilaan tapauksen.
Nuori mies halusi kuvata kamerallaan kuolleita ruumishuoneellani. Joku oli päästänyt hänet sisään. Sain hänet kiinni itse teossa.
Erään ruumiin päälle hän oli asetellut Mozartin 'Requiemin' nuottivihkosen. Nuori tyttöruumis sen sijaan piteli kädessään kirjaa 'Liisa Ihmemaassa'.
Nuori nainen joka toimi minulla harjoittelijana, käytti ruumiita seksipartnereinaan. Hän kertoi tulleensa raiskatuksi nuorena, ja pelkäsi, ujosteli harrastaa seksiä elävien kanssa. Kuolleet eivät tajua missä mennään, joten hän pystyi ilmaisemaan seksuaalisuuttaan vain tiedottomien lihasäkkien kanssa. Kalman kanki veti puoleensa hulluutensa vankia. Jos sallinette minun hieman riimitellä..
Impivaaran hautuumaalta eräs sairas yksilö kaivoi ylös 13-vuotiaan tytön, leikkasi pään irti, vei sen kotiinsa, ja kutsui päätä 'morsiamekseen'.
Päätöntä touhua. Öhöm, anteeksi..
Kun Feyris rynnäköi Iisalmen kalifaatin raja-alueita ensi kertaa, huoltojoukkojen kuormurikuski rahtasi kuolleet joukkohautaan. Tai niin ainakin luulimme. Löysimme tundraneekerien ruumiit kuljettajan kotoa.
Yksi kylvyssä, toinen lukemassa kirjaa sohvalla. Pihakeinussa muutama, leikkimökin ikkunassa tuskan irvistykseen kangistunut kalma.
Syvä, kylmä mielipuolisuus, siinä on jotain kadehdittavaa. Ei rajoja, ei tunteita, ei häpeää.
Feyriksen mukaan teen sadistisia ihmiskokeita elävillä vangeilla. Olenko hullu? Epäinhimillinen? Täytyisikö heidät tappaa ensin? Onko murha inhimillisempää? Ilman ammattikuntamme ihmiskokeita, lääketiede laahaisi vuosisatoja jäljessä.
Kyseessä on selviytyminen.
Impivaaran lähellä sijaitsee joutomaalaisten kylä, Porvoon vieressä, joka kärsi vuonna 2096 suurta talvista nälänhätää.
Heidän pääkadulleen väsähti nälkiintynyt mies repun ja kassiensa kera.
Ensimmäisenä päivänä häneltä hävisivät tavarat.
Toisena päivänä häneltä vietiin vaatteet.
Kolmantena päivänä liha hänen luistaan oli kaavittu talteen.
Neljäntenä päivänä luutkin, koko ranko hävisi nälkäisten suihin.
Siinäkin oli annos selviytymistä. En kutsuisi ruumiiden syömistä hulluudeksi.
Ajatukseni harhailevat taas. Liikaa ooppiumia. Minun täytyy nukkua.
Rakkaudella, Impivaaran arkkiatri
- Mengy-kun
seuraava osa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti