Okei.
Pörssimeklari oli tienannu sen verran rahaa että se päätti että nyt ostan saatana kunnon haulikon ja metsästyskamppeet ja lähen metsästämään, koska se niinku oli ollu aina sen unelma.
Noooooh!
Se menee sit metsälle, ja neljä päivää se kyttää siel kylmäs kelissä kytätä ankkoja (koska oli duck season).
Noooh!
Se vihdoin saa ammuttuu yhen ankan taivaalta. Nooh, se ankka tipahtaa sillein viuuuuuh alas, johonki maatilalle.
Noh meiän meklari on sillei että voi helvetti, ja kiipee maatilan aidan yli hakemaa sitä ankkaa.
Mutta voi vittu.
Vastaan tulee maatilalta maanviljelijä kiväärin kanssa, ja on että "Mitäs helvettii sie luulet tekeväs?"
Meklari on että "no öö kun ammuin tuon ankan, ni se putos tänne sun pihalle, ni ajattelin hakee sen".
Farmari on että "se putos miun pihalle, joten se on miun".
Nooh.
Nyt oli sit aikamoinen pattitilanne. Jätkät tuijottaa siin vihasesti toisiaan. Lopulta maanviljelijä sanoo että "hmm, kuuleppa, meillä on täällä päin hyvä tapa selvittää tällaset pikkuriidat".
Meklari mietti että no mikä ettei, halun niin kovin näyttää jätkille toimistossa että sain saaliin ja olin oikeesti metsällä.
Farmari jatkaa; "Me tehään nyt niin että potkitaan toisiamme munille niin kauan kunnes toinen luovuttaa, ja voittaja saa pitää tuon ankan".
Meklari oli että no voi helvetti. Mut ei auta, pakko siihen on suostuu, eihän se turhaan neljää päivää kykkiny pusikoissa itikoitten syötävänä.
Farmari sanoo että "no koska tää on miun farmi, niin mie saan alottaa".
Meklari on että "no joo, ihan reilu diili kyl".
Farmari potkasee aivan järjettömän parin eekkerin potkun suoraan meklarimetsästäjän jalkoväliin.
Meklari putoaa maahan ja kiemurtelee tuskissaan ja irvistelee, ja itkee ja hakkaa nyrkkiänsä maahan kivusta.
Parin minuutin päästä jätkä tokenee ja nousee seisomaan naama punasena ja sanoo että "noniin, nyt on mun vuoro"
Maanviljelijä vastaa:
Ääh, ei tarvii, tässä, pidä ankkas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti