Kukkahatut, Timo Harakka, Doom, Commander Keen

(Jaa, hei scifiklassikko Planetes näkyykin täältä HD-versiona, tuon kusisen pikselimössön sijaan.)

Tutkija lyttää THL:n suosituksen.....

Stereotyyppinen, lihava, kaikkitietävä, ylimielinen kukkahattutäti joka 90-luvulla tuomitsi tietokoneet teini-ikäisten poikien touhuksi, istuu nyt aamusta iltaan facebookissa ja sun muissa medioissa datailemassa.

Mitäs helvettiä tämä nyt on.

Kannattiko nuolaista, häh, hä, hää?

Muistan tuolta vuosikymmeneltä myös paskatoimittaja Timo Harakan, joka telkkarissa ahdisteli tietokoneen ääressä pelaavaa teini-ikäistä poikaa, peli oli sen ajan umpipaskaa pikseli-PC-soopaa; Commander Keen.

Timo: "mitäs tässä täytyy niinkun tehdä?"

Poika: "noooooh tappaa noita vihollisia ja--"

Timo: "AHAA MÄ TIESIN TAPPAMISTA MURHAAMISTA PERKELE HAHAA TÄÄ ON IHAN HIRVEETÄ NÄÄ TIETOKONEJUTUT SAATANA!"

Noin kärjistettynä niinku.

Hauskinta facebookin antia ovat vanhat paapparaiset, jotka 90-luvulla hieman nuorempina paappoina tai kenties keski-ikäisinä muistivat joka päivä huudella "ootko tyttö vai poika, HAhah!", "siinä menee suomen tulevaisuus!!", "hyi hyi, voi tätä nykymenoa".

   Täsmälleen samat naamat huutelevat, riitelevät facebookin yhteisöissä kuin kiljupunkkarit kadulla. Vyön alle, argumenttivirheitä, trollausta, kirosanoja, henkilökohtaisuuksia.. Voi Jeesus..

Mitä vittua? Saanko kysyä. Sitähän jo nuorena tiesi että antaa aikuisten huudella. Hakkaavat varmaan vaimojansa kun ei seiso, ja vetävät välistä firman rahoja. Varmaan entisiä koulukiusaajia. Facebookin aikana näki vihdoin notta yllätys yllätys.. aah sitä autuutta. Intuitioni oli taas oikeassa. Hämmäs-vitun-tyttävää. 

Jaa tietokonepelit. Tietty kukkahattumentaliteetti tuomitsee kaiken uuden median. Ensin kauhisteltiin kirjoja. Sarjakuvia. Elokuvat oli suuri saatana. Entäs TV!! videonauhurit! Kun kauhuleffat sai vihdoin videovuokraamosta kotiin niin ei perkele kun oltiin telaketjut rasvattuna ja kukkahattu tanassa vangitsemassa ja syyttämässä viattomia ihmisiä jälleen kerran.

^90-luvun alkupuoliskolla kun saatiin grafiikat muistuttamaan etäisesti oikeata maailmaa ja kamera vihdoin ensimmäiseen persoonaan, aiii aiii sitä raivoa ja ihmettelyä ja poliittisten irtopisteiden keräilyä. Ympäri maailman emakkokukkahattunatsit halusivat verta verta verta ja jonkun jota syyttää.

Huh. Kyllä sitä tuli demoneita lahdattua moottorisahalla ja pentagrammeissa teleportailtua.

Ja hei Harakka, ei minusta massamurhaajaa tullut. Ainakaan vielä. Annetaanko sille varmuuden vuoksi vielä pari vuosikymmentä?

Viimeisen 15 vuoden aikana, kukkahattuilu on laantunut rajusti, grafiikat vastaavat lähes oikeata elämää, refleksit ovat hidastuneet.

Mitäpä noista, aina meillä on kunkin aikamme IDDQD.

Hei, saan vieläkin samanlaisia raivareita kuin 80-luvulla nintendon ja commodoren kanssa. Nykyään kun ei enää käytetä ilotikkuja, niin niitä ei mene pillunpäreiksi n. yksi kuukaudessa kun seinään lensivät. Nykyään hajoaa näppis ja hiiri kun ne rysähtävät sylistä lattialle kirosanojen saattelemana, ja parin sekunnin kuluttua aukeaa aina uusi oluttölkki.

Minkä minä mahdan teini-ikäistä, energiajuomalla pumpattua täydellisyyttä vastaan. Ei tässä iässä enää pärjää tietyissä sotajutuissa.

Jaa, laitetaan tämä päätön horina jo haudan lepoon, pffft.

Hidden king of hard science fiction

Mistä tahansa aiheesta saa kiinnostavan tv-sarjan, jopa roskakuskeista- sijoita se vain avaruuteen/tulevaisuuteen.

"No "epicness", no space races or über machines. There's no sound in space either. Our characters face what space has really to offer - cancer, leukemia, osteoporosis, hypoxia, mental disorders.
Our characters work as debris haulers, the problem, that is actually going to arise in our future. They try to prevent accidents with debris collision, to stop Kessler effect."

"hidden gem. It's bit similar to Hollywood Sci-Fi space movies like Gravity etc though this one is damn good. Although the first half is needs patience, because it's the 2nd Half where you realize the true potential"

"Incredibly realistic. As there is no sound in space because of the lack of air, Planetes keeps our ears listening with its beautiful classical music that fits the theme of the series."

"Planetes is the best space series, ever.
The series brings beautiful illustration to a realistic future where humans have extensive operations in space. Perhaps it is surprising that no one else has ever seriously attempted such a project, but without a doubt, Planetes has not been challenged in this area by any media I know of.
Over a decade since it aired, a small cult following of the series can still be seen online."


Seiun award for best science fiction series 2002, 2005

Watch for free;

Planetes

Päätön Kameliratsumies

(Edellinen osa)

Päivä oli viihdyttävä.

Eräs neurotoksiineilla orjuuttamani kalifaattilainen teki itsemurhan tunkemalla kaulansa vannesahaan. Hän siis oli surullinen kohtalostaan - nämä zombiet tuntevat jotakin sumuisen unensa läpi.

Päättömästä ruumiista sain idean kokeeseen. Pyysin tuomaan itsemurhaajan laboratoriooni pikimmiten. Muistan lukeneeni nuorena kirjan frankensteinin hirviöstä. Päätin kokeilla jotain samaa.

Yhdistin melko voimakkaan sähkövirran suoraan ruumiin selkärankaan.
Dramaattinen lopputulos yllätti minut, vaikken ooppiumiaddiktioni takaa oikeastaan muista mitä inhimilliset tunteet ovat.

Päättömän kameliratsastajan ruumis vastasi sähkövirtaan välittömästi groteskilla tavalla: Käsivarret jännittyivät, kämmenet puristuivat nyrkkiin, jalat ojentuivat ja kouristelivat, jopa rintakehä laajeni kuin yrityksenä jälleen hengittää, keho jännittyessään pumppasi latauksen jäljelle jäänyttä vertansa järkyttyneen avustajani rinnuksille.

Reaktio laantui minuuttien kuluessa, kunnes 12 minuutin jälkeen keho oli täysin liikkumaton vaikka lisäsin virtaa.

Jätin edesmenneen hetkeksi rauhaan ja kokeilin uudestaan. Tällä kertaa havaittavissa oli vain ranteiden ja sormien nykimistä, rintakehän lievempi laajeneminen.

Kolmas yritys ei tuottanut tulosta. Nukkemme oli tanssinsa tanssinut; Avustajani painajaisiin asti - hän sai paniikkikohtauksen, shokki, lyhistyneenä nurkassa täristen ja itkien, ja niin edelleen. Luuliko hän tosiaan tuon lihasäkin nousevan ja lähtevän jäätelölle Impivaaran keskustaan? Amatööri.
Juuri tuota piirrettä vihaan Impivaaralaisissa. He eivät ole tarpeeksi kylmiä. He pelkäävät kaikkea.

Sähkövirta irtopään rankaan tai suoraan aivoihin ei tuottanut minkäänlaista reaktiota. Olisin niin halunnut nähdä tuon hirviön ilvehtivän minulle haudan takaa.

Haluaisin leikkauttaa kymmeneltä vangilta päät, laittaa heidät roikkumaan Impivaaran teatterin lavalle, vetää jokaiseen omat kytkimensä, ja tanssittaa heitä Ketelbyn maskottien tahdissa. Makaaberi baletti heidän omien päidensä katsellessa yleisössä vierelläni. Puolikäännös, sivuaskel, verta päälle, vastakkain! Pistekäännös, tuulimylly, polvet näin ne muljahtaa.

Eräs F panisi minut sellaisen jälkeen viralta.

F lähti hermoromahduksensa jälkeen lomalle 13.2.2116 eikä häntä ole kuulunut takaisin. Hän pyysi minua pitämään kulisseja yllä.

Täytyykö minun lähettää etsintäpartiot hänen peräänsä? Kerronko kansalle? Kaappaanko vallan.?

Kuuleeko syntymäkuuro skitsofreenikko ääniä? Ajatus on kiehtonut minua vuosikausia. Tarvitsisin testikappaleita. Tutkimus. Voisin aiheuttaa syntymäkuuroille kalifaattilaisille skitsofrenian ja kysyä mitä kuuluu. Siihenkin on keinoja. Siitä joskus lisää jos jaksan projektiin ryhtyä. On paljon muutakin tehtävää.

Impivaaran arkkiatri

-- Mengy-kun

Zombiejauhe - kemiallinen lobotomia

Sekoitan tiettyjä lamaannuttavia hermomyrkkyjä, lähinnä tetrodotoksiinia vankityöleirimme kalifaattilaisten ruokaan. Vältymme riskeiltä ja saamme kuuliaista työvoimaa.

Tetro laskee verenpainetta. Tunnottomuus, hidas pintahengitys, puhekyvyn menetys, alhainen syke.. Kutsumme sitä Nukkemestarin mehuksi. Persoonallisuuden latistuminen, mielen tylsyys. Kognitiivisten kykyjen hirvittävä kato. ...jos heillä alunperinkään liikkui muuta päässään kuin väkivalta ja lisääntyminen. 

He ovat kuin eläviä kuolleita! Mikä hulvaton näky! Kuin virttyneitä marionetteja kuminauhojen varassa, humalaisen nukkemestarin roikottamana. Yöllä, he pahimmillaan saavat heikkohermoisen vartijan sävähtämään. Joitain heistä täytyy ohjata parakkeihinsa nukkumaan. Vartijat vetävät usein tikkua tuosta kunniasta. Tuhahdan heidän suuntaansa säälistä.

He pystyvät hoitamaan yksinkertaisia tehtäviä tämän myrkyn orjana, jotkut jopa vartioimattomina siviilien keskuudessa. Kuin koulutetut apinat. Siivous, liukuhihnatyö ja kantoapu ovat tarpeeksi, eivät nuo idiootit selviytyisi mistään älyllisemmästä täysjärkisenäkään. Nyt nämä väkivaltaiset tundraneekerit ovat vain pienempi turvariski. Aloitettuani tämän sievän pienen mausteilla leikkimisen, jos sallinette, riskien minimoimisen, saimme vapautettua 70% miesvoimastamme muualle, eikä meidän tarvitse tuhlata luoteja väkivaltaisten yksilöiden lopettamiseen. Tässä sitä resurssienhallintaa. Feyriskin jopa kiitti minua. Omalla tavallaan, mutta kiitti.

Muutamat ehkä saavat pysyviä aivovaurioita alhaisen sykkeen takia; hapenpuute aivoissa. Emme välitä. Geneven sopimusta joku taho ehkä kunnioitti sata vuotta sitten milleniaalien tuhovuosien aikana, mutta jos Eurabia ei sitä kunnioita, emme kunnioita mekään. Silmä silmästä. Raamatullista. Asiat joita he tekevät joutomaalaiselle vapaalle finskariistalle joita emme pysty suojelemaan.. Omat hieman, hmm, äärimmäiset lääketieteelliset kokeeni kalpenevat tuon sadistisen teurastuksen ja silkan raajojen kiskomisen rinnalla.

Työvoima. Parhaimmillaan se on armeijallinen helposti ohjailtavia zombeja.

Tetrodotoksiinin hankinta vain on ongelmallista. Joudun ostamaan, kerjäämään sitä Eurosiperialaisilta sukulaisiltani ja kontakteiltani, kuin pahainen kakara. Mitään vientituotetta ei Impivaarasta saada kelpuutettua vastalahjaksi Eurosiperian Yhdistyneiden Valtioiden massiiviselle lohikäärmekarhulle. Heidän luonnonvaransa ovat legenda, jatkumo, monoliitti.
Meillä on vain kourallinen piikkilankaa paskovia luupäitä joska ovat elossa vain vittuillakseen auktoriteeteille, Eurabian Ruotsin osavaltion ja Eurosiperian välissä. Mitä nämä sisäsiittoiset hullut voivat tuolle giganttiselle kimeerille antaa?

Joskus mietin mitä edes teen Impivaarassa. Voisin muuttaa takaisin Eurosiperiaan.

Mutta olen iso tekijä pienessä valtiossa. Valta addiktoi. Ja olen uskollinen Feyrikselle.

Impivaaran arkkiatri

- Mengy-kun

(Seuraava osa)

Assasinaatio syanidilla

 

Voisin huomaamatta murhata kenet tahansa. Lähettäisin uhrille vaikkapa terveyskyselylomakkeen, vastauskuorineen. Vastauskuoren liimaosaan tarvitsisin myrkkyä. Mikä tahansa ei kelpaisi. Sen täytyisi olla mautonta, väritöntä, se ei saisi haihtua.

Syanidi. Helposti saatavilla, helppo valmistaa luonnon antimista. Nopeavaikutteinen.

Tätä valkoista tappajajauhetta liuotettaisiin veteen, siveltäisiin varovasti kirjekuoriliimaan. Lähes olematon, kitkerä mantelimainen tuoksu ei herättäisi uhrin epäilyksiä.

Uhri olisi pelastettavissa syanidin vasta-aineella, vain jos se annettaisiin heti myrkytyksen tapahduttua. Mutta.. Vain minä omistan natriumnitriittiä ja muita tarvittavia antidootteja.

Oletetaan uhrin olevan seurassa. Hän saa kohtauksen, ystävä hämmästyy ja aloittaa kenties ensiavun; Mutta se ei toimisi. Syanidi yksinkertaisesti sammuttaa solujen kyvyn käyttää happea. ..Metabolinen myrkky.
  Hah, tämäkin on toisarvoista, harva osaa ensiapua täällä jumalan selän takana.

Punasolut eivät kantaisi happea. Koko kehosta katoaisi happi yhdessä hetkessä. Kuin viikatemiehen kosketuksesta.

Prosessi on välitön, ja johtaisi kuolemaan noin minuutista kahteenkymmeneen, riippuen annostuksesta. Tällä määrällä, olettaen että uhri suurella himolla ahnaasti nuolisi koko kirjekuoren pituuden, kuolema tulisi kahdessa-kolmessa minuutissa.

Uhri itse ehtisi piilottaa murha-aseen sivummalle.

Oireet alkaisivat välittömästi aineen levitessä nopeasti kehoon suun limakalvoilta.
Hengityksen tiheytyminen, sekavuus, pahoinvointi.

Tajunnan menetys.

Kuolema.

Hänen ihonsa muuttuisi pinkihköksi, ja ehkä jos hän löisi päänsä pudotessaan lattialle, haavasta valuva veri hehkuisi tiettynä, eroottisena, kirsikan syvänpunaisena. Syanidin ja hemoglobiinimolekyylien reaktio punasoluissa. Kuolema työssään, solutasolla.

Hän paskoisi housuihinsa.

Hänen kasvonsa vääristyisivät hämmästyksen ja pelon groteskiin irvistykseen. "Mitä minulle tapahtuu? Sairaskohtaus? Minähän olen terve ja nuori?!!"

Hänen sormensa tarrautuisivat kiinni johonkin, ehkä pöytäliinaan, mattoon, symbolisena eleenä jossa uhri yrittää tarrautua konkreettisesti elämään eikä halua menettää otettaan siitä.

Hän huutaa koko sielullaan apua, kostoa, pelkoa, elämänhalua, mutta hänen huuliltaan ei pääse äännähdystäkään. Tuo ihana, orgastinen pieni kynnyshetki jolloin sielu jättää ruumiin.

Keskittymällä, katsomalla häntä syvälle silmiin juuri tuolla hetkellä, voisit nähdä kuinka keho sammuu.

Suosikkipäihteeni alkaa vaikuttamaan. Ooppiumi on aliarvostettua tavaraa.

En ymmärrä miksi tämä kaikki on minulle pakkomielle. Työni on parantajan ohella myös ymmärtää ihmismieltä; En ymmärrä itseäni.

Kieltäydyn ymmärtämästä. Se ei ole välttämättömyys. Se on oikeuteni. 
Pidän siitä miten pääni toimii. Kaikkea ei pidä tietää. Ole mysteeri itsellesi. Ole salaisuus, sillä vain salaisuudet kestävät.
Miksi haluaisin rikkoa tämän sametinpehmeän harmonian?

Rakkaudella, arkkiatri Mengy-kun

(seuraava osa)

Hulluuden kirjo: Sarjamurha

1900-2000 luvun maailmanmeno on altis jälkiviisaalle arvostelulle. Heillä oli avaimet kädessä, pyy pivossa, läskisoossit pannulla ja ovi auki tähtien valloitukseen ja länsimaalaisen superkulttuurin kukoistukseen jossa jonkinlaiset hopeisiin haalareihin pukeutuneet tiedeuskonnon hyvikset tuntevat pelkkää rakkautta kuin huonoimmassa b-luokan tieteiselokuvassa. Sodat sodittu, viha kukoistettu, ja siitä kaljuuntumisestakin päästiin eroon paitti kukaan ei enää välittänyt ollako kalju vai ei.

   Pahuus.. silti vei voiton. Paha voittaa aina. Natosodat, Eurabian suurvaltion muodostuminen. Suomen kulttuurin ja infrastruktuurin pikkutarkka alasajo, jakautuminen Impivaaralaisiksi ja joutomaalaisiksi elukoiksi.
   Ihmisen henkilökohtainen pieni pahuus masinoi järjettömiä verenhimoisia ihmislaumoja ja tultasyökseviä teräshirviöitä tuhoamaan sirpaleiksi satojen vuosien aikaansaannokset.

Yhteiskuntatutkimus ja politiikka sikseen, se ei ole alaani.

Se pienen ihmisen pieni pahuus myös maalaa hirvittäviä, demonisia aaltoja toisten pienten ihmisten elämiin, yksilötasolla. Tohtorina, se on minulle kiehtovampi kysymysmerkki.
  Tuhotkaa valtiot, hajottakaa korttelit, räjäyttäkää planeetta, silti minä vain kysyn - Miltä se sinusta tuntui?

Nuorena, pitkinä aamuöisinä ruumiinavaustunteina muodostui perverssiksi tavakseni raapustella runoja sarjamurhaajista ooppiumipäissäni.

  Sarjamurhaaja; suuri pahuus kompaktissa paketissa. Kun säikyt ooppiumin kanssa omaa varjoasi, on kiehtovaa huomata kuinka tärkeä on toimiva sulkijalihas.
   Ajatukseni harhailevat jälleen. on aika lopettaa. Niin, ne runot:

Pikku-liisa sairas laps'

Tappoi äitin niks ja naks

Kirveen iskut laskevaks

Isä saikin nelkytkaks

Teppo oli komee mies

Naisii kaatoi selkä hies

Pitkä ura takana

Vain volkkari ol' vikana

Jesse piti ruoasta

ja ruokiensa huudosta

Jessen leikit hurjaks yltyi 
Seksinnälkäkin jo kyltyi

Rakkaudella, hulluudella,

- Mengy-kun, Impivaaran arkkiatri

(edellinen osa)

(seuraava osa)

Hulluuden kirjo; Nekrofilia

Lääkärinurallani vastaani lävähtää koko elämän kirjo sairauksia, viettejä, pakkomielteitä, hulluutta.
Kerron muutaman hirvittävän, mieltä kiihottavan potilaan tapauksen.

Nuori mies halusi kuvata kamerallaan kuolleita ruumishuoneellani. Joku oli päästänyt hänet sisään. Sain hänet kiinni itse teossa.
 Erään ruumiin päälle hän oli asetellut Mozartin 'Requiemin' nuottivihkosen. Nuori tyttöruumis sen sijaan piteli kädessään kirjaa 'Liisa Ihmemaassa'.

Nuori nainen joka toimi minulla harjoittelijana, käytti ruumiita seksipartnereinaan. Hän kertoi tulleensa raiskatuksi nuorena, ja pelkäsi, ujosteli harrastaa seksiä elävien kanssa. Kuolleet eivät tajua missä mennään, joten hän pystyi ilmaisemaan seksuaalisuuttaan vain tiedottomien lihasäkkien kanssa. Kalman kanki veti puoleensa hulluutensa vankia. Jos sallinette minun hieman riimitellä..

Impivaaran hautuumaalta eräs sairas yksilö kaivoi ylös 13-vuotiaan tytön, leikkasi pään irti, vei sen kotiinsa, ja kutsui päätä 'morsiamekseen'.
 Päätöntä touhua. Öhöm, anteeksi..

Kun Feyris rynnäköi Iisalmen kalifaatin raja-alueita ensi kertaa, huoltojoukkojen kuormurikuski rahtasi kuolleet joukkohautaan. Tai niin ainakin luulimme. Löysimme tundraneekerien ruumiit kuljettajan kotoa.
Yksi kylvyssä, toinen lukemassa kirjaa sohvalla. Pihakeinussa muutama, leikkimökin ikkunassa tuskan irvistykseen kangistunut kalma.

Syvä, kylmä mielipuolisuus, siinä on jotain kadehdittavaa. Ei rajoja, ei tunteita, ei häpeää.
   Feyriksen mukaan teen sadistisia ihmiskokeita elävillä vangeilla. Olenko hullu? Epäinhimillinen? Täytyisikö heidät tappaa ensin? Onko murha inhimillisempää? Ilman ammattikuntamme ihmiskokeita, lääketiede laahaisi vuosisatoja jäljessä.

Kyseessä on selviytyminen.

Impivaaran lähellä sijaitsee joutomaalaisten kylä, Porvoon vieressä, joka kärsi vuonna 2096 suurta talvista nälänhätää.
   Heidän pääkadulleen väsähti nälkiintynyt mies repun ja kassiensa kera.
Ensimmäisenä päivänä häneltä hävisivät tavarat.
Toisena päivänä häneltä vietiin vaatteet.
Kolmantena päivänä liha hänen luistaan oli kaavittu talteen.
Neljäntenä päivänä luutkin, koko ranko hävisi nälkäisten suihin.

Siinäkin oli annos selviytymistä. En kutsuisi ruumiiden syömistä hulluudeksi.

Ajatukseni harhailevat taas. Liikaa ooppiumia. Minun täytyy nukkua.

Rakkaudella, Impivaaran arkkiatri
- Mengy-kun

seuraava osa

Invading europe without firing a single shot

1. Deploy 1 million muslim pussycannons (invasion weapon that spews out endless amounts of muslims)

2. Change words; Say 'general of invasion' is 'minister of immigration'. Say invasion is tolerance; The invaders from pussycannons should be "tolerated". Use threats, violence, brainwash, so even the most potential anti-islamists feel like trapped animals.

3. Drown european youth into self-indulgence, sex, video games, food, fashion, movies, so they stop reproducing. Say having kids is stupid, dangerous, time consuming, useless. "The world is too evil for innocent children".

4. Celebrate victory and make slaves and sex slaves from the surviving europeans

Haukka Impivaaran yllä

(Edellinen osa)

Impivaaralaiset pelkäävät.

Eurosiperian Yhdistyneiden Kansakuntien tunnuksilla varustettu aseistamaton kopteri kävi pörräämässä tukikohtamme yläpuolella.
   Viimeisistä radioviesteistä Eurosiperiaan, siitä on kuukausia. Teknisen vianko takia he eivät voineet laskeutua? Yrittivätkö he viestittää jotakin? En ymmärrä. He eivät ottaneet yhteyttä radiollakaan, eivät avanneet ovea ja viittoilleet, joten onko kyseessä jonkinlainen pelotteluprovokaatio tai tutkimusretki? 
   Feyris on tietääkseni ilmaissut Impivaaran haluavan rauhaisaa eloa, ja Eurosiperia tunnusti suvereniteettimme entisen suomen valtion jatkumona, ja lupasi olla puuttumatta asioihimme.

Kopteri on nyt poissa eikä siitä ole havaintoja. Se lähti lounaaseen joka on odottamatonta, olettaakseni vain huijausta. Tai uskottelu.. Minun täytyy.. Joko lisätä tiedustelupartioita.. tai.. pitää joukot lähellä Impivaaran keskustaa. ääh..

Entä jos tundraneekerit iisalmesta kaappasivat kopterin ja yrittivät hyökätä suoraan päämajaamme? Tietenkin onnistumatta siinä, laskeutuminen... Vaihtoehtoja on monia, mutten sallisi tuollaista ilmatilan loukkausta. Ei meillä ole edes ilmavoimia millä ajaa tunkeilija pois. Toisaalta viimeisin mitä kannattaa tehdä, on isotella Eurosiperialle.. Musulmaaneissa on jo tarpeeksi tekemistä.

En tiedä mitä Feyris tekisi tässä tilanteessa. Olen hänen korkein upseerinsa ja valtakunnanlääkärinsä, ja hän laittoi minut vain sijaisekseen. Olen täysin hukassa ja eksynyt.

Niinkuin Feyris sanoi, ei ole mitään mikä ei korjautuisi pullollisella viskiä. ....Sain luvan käyttää hänen viskivarastoaan.
Joten. Juon pullon viskiä ja jatkan omia tutkimuksiani.

Tässä hetkessä, Feyris pitäisi puheen.... Hirvittävän pitkän. Jossa toisteltaisiin loputtomasti jotain "taistelusta", hyvä jumala.. Myönnän että hän saa moraalin nousemaan kattoon banaalilla raivoamisellaan. Hän on oikea johtaja oikeassa paikassa. 100 vuotta sitten hänet olisi naurettu itsemurhaan, tai ajettu palkkasotilaaksi typeriin konflikteihin, tai hulluuden partaalla leijuvaksi muusikoksi tai näyttelijäksi. 

Hirvittävää miten sama ihminen loistaa eri tavoin eri aikakausina.

En pysty samaan, en pysty pitämään puhetta. En voi kohdata kansaamme tukikohdan ulkopuolella. Änkyttäisin, punastuisin.. Olenko Feyriksen lähipiirissä ja korkea upseeri vain koska olen hänen lapsuudenystävänsä, minulla on olematon pätevyys. Hänellä on pari muutakin tuttua, miksei hän valinnut heitä.. Hän on toisaalta äärettömän intuitiivisen viisas, valinnalleni on oltava syy.
Avaan nyt Feyriksen viskin ja herään huomenna uuteen päivään, jolloin toivottavasti kaikki on hyvin. Krapulaani lukuunottamatta. Siitä en välitä. Kehittelin litkua jolla välttää liika krapula. Se muistuttaa hieman alkoholia. Se viivästyttää ja pehmentää krapulaa kuin pieni määrä alkoholia.
  Ilman Iisalmelaisia koekaniineja en tietäisi tällaisesta. Ja Feyris panettelee, väittää, minua hirviöksi ja sadistiseksi hulluksi. En tajua, hän peruu puheensa kun saan lääkkeeni valmiiksi, viimeisteltyä. Kun hän palaa takaisin, juomme päämme sekaisin, pidämme hauskaa, jonka jälkeen aamulla syötän hänelle tätä krapulantuhoajaa.

Tuo ruskea kulta jota iisalmessa pyörii.. Heidän ihonsa. Minun täytyy saada sitä lisää. Vielä kun ehdin, varastoin heitä vaikka kuolleena lähistölle, Feyriksen tietämättä. Tietty solupigmentti, tärkein ainesosa lääkkeelleni.

Rakkaudella, 

- Mengy-kun, Impivaaran varahallitsija ja arkkiatri

Mengyn vastaanotolla 2#

- Nyt kun Feyris on ollut jo viikkotolkulla piilopirtissään hermolomalla, joudun ilmeisesti turisemaan jotakin lämpimikseni. Hmm.

Tiedätkö mikä on kimeeri?

Minulla oli aikoinaan potilas, mies, taisi olla vuonna 2089, Impivaaran joutomaalta pelastettu suomanskalainen. Tavallinen selviytyjä. Kerroin hänelle taustoja hänen geneettisestä häiriöstään, näköön liittyvästä.. Kerroin myös kimeeristä. Ja miten hän voisi olla oma kaksosensa, eikä hän itse. Eli, kun kaksi munasolua sulautuvat kohdussa yhdeksi.

Hän oli sen verran neuroottinen henkilö ettei päässyt siitä yli. Ajatus kimeeristä meni ns hänen ihonsa alle. Siitä tuli pakkomielle. Viikkojen kuluessa hänen persoonansa alkoi hajota. Hän tosissaan ajatteli olevansa oma kaksosensa, eikä oma itsensä.

Lopulta hän alkoi käyttämään naamiota, takaraivossaan. Hänellä oli nyt siis kahdet kasvot, omansa, miehen, ja naamarinsa; nainen. Hän vastaili omiin kysymyksiinsä falsettiäänellä - kysyi vastauksia naamariltaan, tuolta mielipuoliselta kaksoseltaan joka potilaan kertoman mukaan "puhui öisin asioita, joita voi kuulla vain helvetin syvyyksissä."

   Naamarin kanssa käydyt keskustelut - hän istui selin vastaanotollani - saivat minut hätkähtämään kauhusta. Nainen ei kuulostanut mieheltä joka puhui falsetilla, vaan todellakin eri henkilöltä. Äänenpainot, tapa artikuloida, keskeytykset, lauseen päättävät nuotit, sanonnat, kaikki oli erilaista.

Laukaisinko vahingossa hänen kenties piilevän skitsofreniansa, vai kantoiko hän todellakin sisällään tuon syntymättömän sisarensa ajatuksia ja persoonaa? Heräsikö nainen itsetietoisuuteen triggerointini takia? Kuinka ahdasta on jakaa yksissä aivoissa kaksi persoonaa? 

Hän (tai he) jatkoi eloaan keskuudessame kunnes arjessa selviytyminen oli hänelle liian vaikeaa. Yritin antaa hänelle lopetuspiikin - niinkuin aina hyödyttömille ja sairaille yksilöille - mutta hän pakeni, käyttäen hyväkseen kahta persoonaansa, vaihtuen salamannopeasti eri henkilöksi kuin tarujen muodonmuuttajahirviö, huijaten niin Feyriksen erikoisjoukkoja kuin tavallista Impivaaran poliisia.

Huhu kertoo Impivaaran rajojen ulkopuolella olevan salainen joutomaalaisten huoratalo jossa tämä kaksinaama toimii kummallisena, irstaana hybridihuorana.

Rakkaudella

   -  Mengy-kun

Seuraava osa

ps. 

Feyris esittää että hänen on valtakunta ja kunnia, mutta oikeasti Impivaaran ns armeija koostuu n. kuudestasadasta henkilöstä. Ja hänen mukamas ylväs tukikohta, päämajansa on vain hylätty, natosodassa pommitettu kaupungintalo. Aseistus kaivettu armeijan puoliksi tuhotuista varastoista. Niin.. noh, silti hän pystyy antamaan turpaan Eurabialle ja iisalmen kalifaatille jossa musulmaaneja on yli kymmenkertainen määrä. Täytyy hieman antaa kunnioitusta.

Saksalaiset onnenmerkit hän otti Impivaaran tunnuksiksi, vain koska 'ne olivat hienoja'. Ei sen kummempaa. Ovathan ne sentään kuulemma muinaisia hyvän onnen symboleja. Minulle on aivan sama moinen turhamaisuus ja visuaalinen ilme. Haluan vain päästä eroon tundraneekereistä. Ei sillä että minulla olisi niinkään mitään ideologista päämäärää, haluan vain päästä eroon jostakin, se on työnä ja harrastuksena minulle tärkeää ja nautinnollista.

Calling Putin Again

- Voisinkohan Inkeriläisten jälkeläisenä vaatia Putinilta sukumme kylää ja taloa takaisin.. hmm.. asia täytyy laittaa harkintaan.

Tjaa jos soitan samantien..

Hei. Vlad. Feyris tässä. Tuota. Sun isät ajoi mun isät veks tuolta inkeriltä, niin tehtäiskö sellanen järjestely että annat tuon erään kylän takaisin. Se on nykyään kuulemma jotain mökkeilyaluetta teille ryssille.

- Cyka. Zhopu porvu margala vikoliu

- Don't get all cyka cyka on me, fuckhead

- Cyka *tuut tuut tuut*

- ... bye, Vlad.. Jaa.. No ei se nyt innostunut ajatuksesta. huoh. On se jännä. Pölkkypäisten finuiittien joukossa tuntee olonsa niin ulkopuoliseksi. Joutuu teeskentelemään tyhmää päivästä toiseen ettei riko jotain pölkkypäiden harmoniaa ja konsensusta. yhy.

Taistelu > Sota

Taistelu...

En käsitä miksi media ryöpyttää yllemme tarinoita traumatisoituneista sotilaista, syndroomista ja sodan kauhuista. Okei ymmärrän että lehdet ovat pullollaan pasifistisia viherhippiäisiä, ja ymmärrän että sotaan voi joutua heikkohermoisia häviäjiä, ja sota on ns väärin, ja paha, mutta kun se alkaa tai siihen on lähtenyt mukaan, silloin ei enää kitistä ja itketä aiheesta, silloin taistellaan ja nautitaan siitä. 

Tappaminen työnä tai armeijassa sodassa, antaa tekosyyn tappaa - tappaminen nakkikioskijonossa on väärin. Se on kiehtovaa miten saamme luvan kanssa taistelussa tappaa viattomia miehiä, mutta siviilissä emme saa tappaa omin lupinemme tappajia, pedofiilejä, rikollisia.

Takaisin taisteluun..

Miten minä selittäisin tämän, en ole käynyt paljon kouluja, ainoat opintoni kauan sitten liittyvät musiikkiin, joten ilmaisuni jää aina hieman puolitiehen.
Taistelu ei ole "kauheaa", taistelu on kauhean upeaa. Sota on kauheaa kautta historian, se kaikki yhteiskunnan mobilisaatio, lasten kyyneleet, evakot, siviilien kammottava turvattomuuden tunne ja syvä pelko.

Mutta taisteluun - Siihen jää koukkuun, sitä jää kaipaamaan. Alkukantainen, syvä vietti saalistaa. Suolenpätkien näkeminen aiheuttaa aina tutun 'hyi helvetti, aika komia osuma, hahah!'- hymähdyksen. Samaan aikaan nautit siitä ja inhoat sitä. Se on maailman paras tunne. Se suuri pelko, vitutus, kaaos ja nautinto joka kietoutuu yhdeksi saalistajan vietiksi.
Alkukantainen fiilis, kuin esi-isäsi ihmiskunnan alkuhämärästä olisivat kanssasi. Hirvittävän kummallinen ovelan saalistajan vietti, kuin olisit aineissa (josta en tiedä mitään, en ole kokeillut), ja välillä katselisit tilannetta ja itseäsi ulkoapäin.

Joillekin se on hyvin helppoa.. Se ettet saa antaa sen vaikuttaa. Hiljaisena hetkenä kudot kuoresi todella vahvaksi ettet käy ajattelemaan kenet juuri tapoit tai miksi tuttavasi kuoli etkä sinä. Minkäänlaista syyllisyyttä ei saa tuntea. Ei eloonjäämisestä, ei tappamisesta.

Muistan videon jossa jenkkiläinen apachekuski hihkuu ja nauttii ampuessaan kasan rättipäitä. Hirveä mediakohu ja itkentä tästä 'pahasta mielipuolesta'.

Hei läskipää!!!! Hän teki vain työtänsä. Työstä pitää nauttia. Pitäisikö noita kasvottomia maalitauluja tähtäimessä surra? Hiljainen hetki? Kukkia viereen ja kolikot silmille? Haistakaa paska. Kuolemalle täytyy nauraa, siitä täytyy nauttia. Ja kun homma on ohi, pääset kotiin juomaan lavan kaljaa, runkkaamaan ja pelailemaan sotasimulaatioita.
Saatanan hipit ja viherpiipertäjät, ette ymmärrä vaikka miten selittäisin. Se täytyy kokea. Se on kuin vanhemmaksi tuleminen, sähköshokit, lentäminen, nälkiintyminen, pettäminen, petetyksi tuleminen, kunnon kännirännin vetäminen. Niitä ei pysty kuvailemaan, ne täytyy elää, sitten vasta ymmärtää niiden pelon ja ihanuuden.

Tappamasi ihmiset eivät ole ihmisiä, poikia, isejä, äitejä, veljiä, ne ovat vain vitun maalitauluja. Kasvottomia maalitauluja.

Se on taistelun psykologia. Itse Sodan vääryydestä voidaan vatvoa ja itkeä kuselta haiseviin lakanoihin kääriytyneiden filosofien ja pasifistien toimesta - mutta taistelu on ihanaa. Tappaminen on väärin - mutta taistelu on kunniaa ja loistoa. Adrenaliininarkoosi.

Pitäkää kukkahattunne ja vitun john lennoninne, tekopyhä paskanjauhanta siirtyy sivuun siinä vaiheessa kun lähdet mukaan taisteluun. Me ihmiset olemme kaikki samanlaisia, et voi valehdella minulle pätkääkään että vihaisit taistelua aseistakieltäytyjähomo. Sotaa saa vihata, taistelua et pysty vihaamaan. Ihmisyys on enimmäkseen aina vakio; Siinä missä et voi valehdella ettet tutkisi ruumiinaukkojesi tuotoksia, et voi(si) niinikään valehdella myöskään taistelun huumasta ja kaipuusta.

Taistelkaa ja nauttikaa jos ja kun kohtalo sen lähivuosina päällenne tuo. Se on useimmille ensimmäinen ja viimeinen mahdollisuus.

Jos venäjällä, natolla, ja sählämeillä pelottelu on vain median luoma kansan alistamiskeino, olen hyvin pettynyt. Jos en saa kaipaamaani elämäni aikana, kiroan median syvimpään helvettiin. Minä kun niin odotan saadakseni kokea sen huuman taas kerran. En halua pettyä.

♥♥♥:lla
- Feyris. ...over and out

epämusiikki

Epälaulu, non-song, on popmusiikin teos joka on vuosien saatossa homehtunut, väsähtänyt, väljähtänyt radion ylisoiton, tai tv:n mainosbiisiksi päätymisen takia. Klassisen rokin puolelta Sweet Home Alabama. Stairway to heaven. Sata salamaa. Enter Sandman. Satisfaction. jne.

Biisejä jotka ovat kuolleita. Kun kuulit klassikkobiisin ensi kertaa, rakastit sitä.

Radion ylisoiton takia, et enää rakastanut.

Sitten aloit vihaamaan sitä.

Lopuksi se muuttui sinulle epälauluksi, joka ei enää kuulosta laululta vaan homeiselta möykyltä jonka takia radio täytyy laittaa kiinni.

Radio Nostalgialla on potentiaalia. Mutta miksi helvetissä kukaan kuka ei ole ollut koomassa viimeiset 30 vuotta, haluaisi kuulla Kirkan 'Hengaillaan'.

Ei ne kuuntelijat mihinkään kaikkoa tai laita radiota kiinni jos hieman otatte riskejäkin. Nyt menetätte potentiaalista kohderyhmää ja roimasti.

Jos on pakko sitä pink floydia soittaa, niin soittakaa another brickin sijaan vaikka high hopes tai arnold layne.. pfftt..

Don't fear the reaperin sijaan Sole Survivor!!!

Kun tykittäisitte esim. biisiä sole survivor päivittäin, ihmiset olisivat ensin.. "pyh.." toisena päivänä "hei... tää oli tää joku uusi"... kolmantena päivänä koittaisi suuri valaistuminen ja onni. Jos kerran kaupallisemmat yleäksät sun muut pakkosyöttävät pinnallista roskateknoa, miksette te voisi pakkosyöttää edes pari biisiä viikossa jotain aivan mahtavan mielenkiintoista nostalgiaa...!!?

Ja deletoikaa jokaikinen CCR:n biisi listoiltanne, saan niistä pahoinvointikohtauksia ja fyysistä pahaa oloa.

Beatles vanhenee yhtä arvokkaasti kuin paketti jauhelihaa auringonpaisteessa.

Sen sijaan että soitatte The Whota, soittaisitte Jethro Tullia.

Kuoliaaksi soitettu RUNAWAY BOYS, stray cats. HELVETTI. Hampaita vihloo ajatuskin siitä biisistä.

Herrajeesus pelasta meidät.

rasisminvastainen viikko

Sähkövirta saa aikaan aistimuksen jota on vaikea kuvata.

Se on sähkökipinöiden täyttämää, vittumaista ruumiillista ja psykologista sekamelskaa, joka yhdessä tahdottomien kouristusten ja lihaskontrollin menettämisen kanssa antaa uhrille menetyksen tunteen, ja saa hänet tuntemaan vastustamatonta vetoa tuota myrskyisää ilmiötä kohtaan.

Hän pyrkii saamaan jonkinlaisen kiintopisteen purkausten, vapinan ja kipinöiden muodostaman kaaoksen keskellä.

...Hän ei voi menettää tajuntaansa.

...Hän ei voi kääntää huomiotaan pois.

Tuolla hetkellä mikä tahansa muunlainen kipu tuntuisi armolliselta lahjalta. Hakkaaminen. Piekseminen. Tukeva maaperä. Lyöminen merkitsee pakopaikkaa. Siinä tilanteessa hän yrittää luoda 'tavallista' kipua hakkaamalla päätään - jos mahdollista - seinään, lattiaan. Mutta... yleensä tällaisissa tilanteissa ollaan sidottuina. 

Kuin neulat pistelisivät koko ruumista. Kädet tuntuvat irtonaisilta, kallo tuntuu räjähtävän. Kieli ikään kuin katoaa kurkkuun kun nielaisee.

Ojentajalihakset laajenevat ja jänteet jännittyvät aiheuttaen kaatumatautikohtauksen kaltaisia hajanaisia liikkeitä. 

♥ ♥ Hyvää rasisminvastaista viikkoa! ♥

- Mengy-kun ♥ ♥ ♥

(seuraava osa)