Kaikkihan tietävät Kekkosen.
Kaikki tietää kuka on Neumann.
Sauli Niinistökin on tuttu naama ja nimi.
Mutta harva tietää kuka on Sirpa-Leena Unelma.
Koska Sirpa-Leena luovutti. Ensin mainitut eivät koskaan luovuttaneet.
He takoivat päätänsä kiviseinään kunnes onnistuivat. Sirpa-Leena luovutti heti ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
Muuten nimi olisi yhtä tuttu kuin Kekkonen.
Mutta ei.
Sirpa-Leena Unelma elää elämäänsä pienessä yksiössä Turun keskustan liepeillä. Hän maalaa kukkopillejä ja katsoo salkkareita ja käy yötöissä siivoojana. Siinä on Sirpa-Leenan elämä.
Kukkopillien maalaaminen toi Sirpan elämään sisältöä.
Alku oli hankalaa. Mitä maalia käyttää? Vesivärejä, akryylia? Täytyykö kukko lakata maalauksen jälkeen?
Yksiö on pölyinen ja ankea.
Sirpa-Leena ei jaksa oikein siivota, ja pelkää käydä ulkona päivisin.
Elämä on yhtä siivoamista. Toisten sotkujen siivoamista.
Sirpan hyllyissä on yli sata kukkopilliä.
Sirpa oli joskus kaunis, mutta hänen ryhtinsä huononi jo nuorena ja hänen vasenta poskeaan koristaa luomi.
Iso luomi.
Liian iso luomi.
Liian iso kummallisen värinen luomi.
Liian iso kummallisen värinen karvainen luomi.
Se oli aluksi vain kauneuspilkku, mutta se kasvoi.
Eikä kukaan kertonut että luomi kantoi syöpää.
Syöpää joka syö Sirpan kasvot. Hitaasti.
Hitaasti, huomaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti