Pumppaat lääkkeen sisuksiisi ja nouset sängystä.
Työtä, ruokaa ja iloa. Valoa, viihdettä, tavaroita.
Katsokaa kuinka ne kiiltelevät vaatteissa ja kengissä ja paljaissa käsissä, ja kuinka ne loistavat kuin pienet hopearahat kasvoissa ja hiuksissa.
Tavoittele sitä. Elä sitä. Apsit piipittää ja sovellukset välkkyy. Ja kansa ahertaa, selkää pakottaa, jokin nimetön polttaa sielun naarmuissa ja haavoissa, mutta kaikki on kuin juhlaa.
Ilta alkaa olla lopussa, yö lähestyy. Väki lopettaa työnsä, kaikki menevät sänkyyn lääkkeiden avulla. Vain kuu on ylhäällä.
Se kasvaa päivä päivältä tähän aikaan. Huispaat sormellasi välkkyvää teknoleluasi ja vuoroin katsot taivaalle. Tänä yönä loistaa kuu kimaltelevan meren yllä, ja se loistaa kirkkaana ja sen säteily muistuttaa välkkyvää valoa, viihdettä, tavaroita. Et ole nukkunut syvää unta vuosiin. Mielesi on hajoamassa pirstaleiksi.
Miten niin entä minä...?
No, minä vain käyskentelen hautuumaalla.
En kykene pelaamaan peliänne, sekoaisin päivässä, ja lääkkeisiinne en koske.
Älypuhelinten vaikutukseen en osaa ottaa kantaa, mutta masennuslääkkeet vaikuttavat juuri päinvastaisesti: niitä on käytettävä alkuun parisen viikkoa, ennen kuin vaikutus alkaa tuntua. En tiedä, onko kyse kumulatiivisesta vaikutuksesta vai kemikaalien ominaisvaikutuksesta aivokemiaan, mutta sen tiedän, että niiden käyttö on lopetettava erit-t-t-täin loivasti.
VastaaPoistaAlkuun palatakseni: nuo ylösnousemuksen jälkeiset vauhtia antavat kuulostavat kyllä enemmän ADHD-oireisiin otettavilta amfetamiinijohdannaisilta kuin miltään mielialalääkkeiltä. Niiden on mainittu vaikuttavan lääketieteellisessä käytössä ikään kuin päinvastoin: ne rauhoittavat ylivilkasta potilasta, kun taas muille käyttäjille ne olisivat höökipulveria.
En tiedä, ei ole kokemusta viimemainituista.