Vuodelta 2017. Poli of the tiikkas. Eli politiikkas of the how you say it in engrish.
Meillä oli vielä tuossa vaiheessa tasan kaksi blogikollegaa ja ihmishenkilöoletettua jotka jopa ymmärsi jotain politiikasta. Nykyään ainakin toinen niistä kirjoittaa enemmän oikeita blogeja ja jauhaa samaa roskaa ymmärrettävämmässä muodossa. Muut kirjoittajat käytännössä raapaisivat pintaa politiikan höyryistä mitä uutisissa luki, ja siitä tehtiin/tehdään tyhmää parodiaa joka kiinnostaa yllättävän montaa ihmistä. Toinen politiikkatyyppi kirjoittaa nykyäänkin tänne mutta harvemmin, same old story.. Ihmiset kaikkoaa ja häviää, kuin vanhasta avioliitosta. Mutta ei se haittaa! Paskaa riittää vielä vuosikymmeniksi uusien kirjoittajien oudon symbioosin kautta <3
- Mitä hittoa minä teen tässä kaleerissa?
- Anteeksi?
- Miksi hemmetissä minun piti nousta tähän purtiloon?
- Älä karju, sitä samaa kysyi Voltaire - kai tiedät?
Tämä on Kawaii Komisario Palmu.
On totta että Trumpin nousu avaa venäjälle mahdollisuuden "normalisoida" suhteensa länteen, aluksi vaikkapa sanktiot käännetään nupista pienemmälle. Entäpä Washingtonin vetäytyminen Ukrainan kriisistä.
Se mikä Putinia kismittää on Trumpin tuoma tietty epävarmuus ja sekasorto. Venäjä on vieläkin traumatisoitunut neuvostoliiton hajoamisesta, ja he vähiten kaipaavat globaalia epävakautta.
Komisario Palmun ajatukset suistuivat taas raiteiltaan;
"Sitäpaitsi yksi auto kahden asemesta polttoaineen säästämiseksi. Konradilla on vanha Opel, joka haukkaa mielettömästi bensaa, hänen työkaverinsa taas ajaa Citroeniä, ja nehän ovat yleisesti tunnettuja siitä, että..."
...Trump on valkoisessa talossa ja Putin on menettänyt monopolinsa geopoliittiseen ennalta-arvaamattomuuteen! Nyt huispaillaan isolla kädellä kummastakin päädystä.
Kremlin kyky shokeerata maailmaa aloituskyvyllä, ja kansainvälisten säännösten murskaamisella antoi heille ylisuuren kansainvälisen roolin ja iskukyvyn jota ei heidän sarjasssaan tavattu.
"Ja kukaan oikea yksityisetsivä ei lähde kadulle ilman litteää, hopeista viskipulloa povitaskussaan. Eikö se ole teidän tunnusmerkkinne?", kysyttiin.
"Kawaii komisario Palmu. Enhän minä ole mikään yksityisetsivä", hän oli sanonut. "Eikä minulla ole edes kokemusta eikä toimilupaa. Rikkoisin määräyksiä, jos ottaisin tarjouksenne vastaan."
Pienet valtiot katsovat tutisten vieressä mitä Putin tai Trump keksivät seuraavaksi. Mutta se on hyvä vain, ravistellaan purkkia hieman, näin, tähän tapaan, niin sakka ei valu pohjalle. Mutta mitä tuolla lilluu? Kuuluuko se sinne? Avaapa kansi;
Venäläinen amerikkalaisvastaisuus on käynyt hieman kyseenalaiseksi poliittiseksi aseeksi nyt kun Washingtonissa on johdossa mies jota on julkisesti pilkattu "putinin marionetiksi". Oliko se Aarne Tanninen?
Kreml pelkää Trumpin syrjäytystä tai salamurhaa.
"Elät fantasiamaailmassa", komisario, Tanninen suhisi anaepäloogisen puhelinlinjan takaa kuin kummitus menneiltä ajoilta.
"En missään nimessä, Washingtonissa on aluillaan Trumpin vihollisten keittämä todella ison luokan antivenäläinen kampanja. Putinista on todellakin tullut Trumpin selviytymisen ja menestyksen panttivanki. Tämä on laajasti rajoittanut Venäjän geopoliittisia valinnanvapauksia."
Mutta niin idän kuin lännenkin pyssysankarit ratsujensa ja karhujensa selässä unelmoivat puhdistuksesta jossa palaa globaali eliitti. "Mitä sivullisista uhreista? Suuremman päämäärän takia täytyy ottaa esille se isompi pensseli. Siinä vähän tuhraantuu muutakin kuin ne toivotut pikselit"
Siinä tämänkertainen jakso.
Mutta kuka oli tuo esoteerinen teknofasisti nurkkapöydässä, siemaillen juomaa joka oli ehkä tarkoitettu vain synteettien juotavaksi? Pubi oli viileä, ja juoma ei höyrynnyt kuin tavallinen 80-asteinen kahvi, se höyrysi kuin 230-asteinen nanoreseptoreille piristystä tuova synteettinen chemi-kahvi.
Etkö huomannut? Totuus piilee yksityiskohdissa. Sen takia elätte kuin pimennossa. Ette tarkkaile ympäristöänne tarpeeksi mikrotasolla.
Mikä on kiinan osa tässä kaikessa. Karhu ja Lohikäärme loikoilivat kauan planeettamme pohjoisosissa vierekkäin somassa kerässä, mutta jokin on heräämässä, yksi kiemurtelee, toinen murahtaa unisena.
Eukko oli tuskin puolitoistametrinen, ja valkoisten silkkihansikkaiden verhoamat pienet kämmenensä hän oli asettanut vaatimattomasti syliinsä. Kun hän avasi suunsa, korvaasi kuului vain piaung poing tsing tsang, ja suupielestä lurahti tiskille noro lamiania, mutta todellisuudessa hän sanoi jotain paljon tähdellisempää.
...Mutta sitten vielä oli jokin pieni olento euroopan uuninpankolla, joka tyhmyyttään kuristui omaan häntäänsä. Sen henki pihisi, sen ääni vikisi, ja silmät alkoivat puskea ulos kuopistaan, mutta niissä pilkahti silti ilkikurinen vivahdus onnea. Minkä se luonnolleen mahtaa, samaa kun on tehnyt toistatuhatta vuotta, kurja lattiarätti isommilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti