Aktivistien julkiruoskintaa

argh, hahah.. Lueskelin Mustaa Orkideaa ja siellä tuli hulvaton linkki vastaan:

Femakon Ruoskintaa!!!

Ei mulla muuta.. Sori. Tuota on vain niin nautinnollista katsoa, ja josko siitä joku muukin nauttisi, kukapa ei, kun tietää minkälaiset julmat, viheliäiset sadistit tätäkin blogin kuvatusta lukee. Heittiöt, rontit.

- Vai sellaista. Onkohan tuossa tarpeeksi materiaalia blogimerkinnäksi. Pari linkkiä ja muutama gif satunnaisista animedraamoista? Huh huh. Välillä Feyriksen blogi vaikuttaa vessanseinältä, välillä tulee ihan asiaakin. Tämä oli enemmän sitä vessaosastoa. Noh, ehkä hän ei vain välitä ja kirjoittaa mitä haluaa. Tunnen ihmistyypin, siinä ei paljoa kumarrella mihinkään suuntaan eikä yritetä miellyttää. Aika kivinen tie sellaisella jäyhällä ihmispaskalla.

Tuollainen periksiantamaton elämäntyyli ei luo ympärilleen kuin juopaa ja sotaa, pitäisi joskus vähän höllätä ohjaksia. Sodasta tulikin mieleen eräs anekdootti vai mikä antidootti se onkaan.

Sodan jälkeen eräät jäljelle jääneet veljekset palasivat maatöihin, mutta kävivät sotaa läpi keskenään työviikon jälkeen viikonloppuisin. Tilan naiset ottivat lapset pois häiritsemästä ja siirtyivät toisiin huoneisiin antaen miesten käydä läpi sotatraumojaan (viinan kanssa, tietenkin). Ja niitä tarinoita riitti. Kavereita oli kaatunut paljonkin, omasta kylästäkin. Lauantain tupaistujaiset eivät varmasti olleet lapsille sopivia (vaikka niitä yrittivät kuunnellakin). Mutta hyvä, että puhuivat, koska kunnon miehiä heistä tuli.
Tuskin parempaa terapiaa voi olla kuin se, että käy kokemuksiaan läpi rintamatoveriensa kanssa.

Seuraavaksi hieman kevyttä musiikkia.