Psyyke, Venner

"Tutkimus: Psyykenlääkkeiden käyttö blah blah blah.."

 

Psyyke... Kuinka vähän kosketuksissa elämään tavan perustyyppi on. Synteettisiä tunteita.. synteettisiä imagoja sosiaalisessa mediassa. Kontrolloituja, eristäytyneitä sosiaalisia kuplia. Psykologista ja visuaalista tykitystä TV:n ja mainosten avulla. Ruoka täynnä kemikaaleja.
Missä on todellisuus?! Haloo?
Tuollaiselta ihmiseltä kosketus todellisuuteen on ollut kateissa jo vuosituhannen vaihteesta. Hän ei enää muista omaa itseään.

Örghh.. Menkää ulos, metsään käppäilemään.. Ja jättäkää se "puhelin" kotiin saatanan pokemonzombiet. "no en pelaa mutta jos siellä metsässä on jotain eläimiä tai jotain jännää kuvattavaa"
Mitä sitten. Sitten se tallentuu aivoihisi, silloin se on oikeaa elämää, oikea kokemus.


Siellä sitä leikitään aikuisten teknoleluilla, tehdään hommia burnoutin partaalla lääkkeiden voimalla, haalitaan krääsää ympärille. Siltä suunnalta ei kumminkaan koskaan löydy lepoa, ei täyttymystä, ei tarkoitusta.
Voit yrittää täyttää sitä suunnatonta, vihlovaa, nälkäistä aukkoa sielussasi uusimmilla automalleilla ja älypuhelimilla, lääkkeillä, seksillä ja viinalla, mutta olet täysin hakoteillä mistä elämässä on kysymys.

.

.

.

linkki:
Itsemurha ja vitaliteetti

Pyh. Venner oli pelkuri, häviäjä. Huomionhakuinen, vanha katkera mies. Jos hän olisi todella halunnut tehdä jotain merkityksellistä ja marttyyrimaista, hän olisi tunkenut laukkuunsa räjähteitä ja kävellyt lähimpään moskeijaan.


"En katso että kenenkään pitäisi noudattaa Vennerin [itsemurha] esimerkkiä, eikä hän katsonut niin itsekään.."
- Timo-san


Näin se rivien välistä saatiin selville sekin. ♥♥ Bombs away!!!11