tiistai 25. lokakuuta 2016

Sukupolvilaiva


 .
.
.

Emme elä. Olemme vain kasa geenejä esi-isiltämme. Emme elä, mutta menneet, kuolleet elävät meissä. Meillä ei ole omia mielipiteitä, vain geenit puhuvat. Et valitse mitä rakastat, mitä vihaat, se on kaikki ennalta ohjelmoitua.
 Kuolleet ohjailevat sinua, sinuutta ei ole. Mainitsit jopa jotakin omasta tahdosta. Oma tahto olisi tehdä vastoin intuitiotasi, vaistoasi, tunteitasi. Muttet halua, joten annat auliisti haamujen päättää kohtalostasi. Olet itsensä lisääntymällä monistava kävelevä hautakammio, sukupolvilaiva, geenipankki.


Kannat heitä tajunnassasi, silmiesi takana. Kun kuolet, kuolee yksi versio pitkän linjan takaa siitetyistä geenipankeista. Kun lisäännyt, sinut on tallennettu seuraavaan alukseen, muiden haamujen kera.

Et kuole, ellei tuo uusi ihminen kuole. Varjele häntä. Varjele hänen lisääntymismahdollisuuksiaan nykyajan irvokkaassa, geenejä tappavassa ilmapiirissä.
Sukulinjat kuolevat. Tuoreimmat haamut katoavat. He elivät turhaan. Taistelivat turhaan, lisääntyivät, työskentelivät, turhaan.

Ehdin onnekseni nuorempana lisääntyä. So long, suckers! I'm off to the future!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti