Kun kissa ostaa omat ihmisensä, perii heidät, voittaa arpajaisissa tai määrätään heidän holhoojakseen tai kenties saa ihmisensä lahjaksi, hän ottaa heidät vastaan haukotellen leveästi kuin krokotiili ja unohtaa heidät saman tien.
Hän ottaa heidät hyllyltä vain silloin kun tarvitsee heitä. Muuten hän ei välitä tuhlata heihin aikaansa. Hän on nimittäin valveilla vain kahdeksan tuntia päivässä ja silloinkin torkkuu vähän väliä. Hänen muistinsakaan ei ole parhaimmasta päästä.
Siksi hän joutuu tekemään joka päivä nipin napin kahdeksassa tunnissa uudestaan kaiken, mitä useimmat teistä ihmisistä ette ehdi tehdä edes tilastollisen seitsemänkymmenenkahdeksan elinvuotenne aikana.
Vai voitteko kuvitella kissan, joka sanoisi: "En minä tänään viitsi, tein sen jo viime vuonna ja tiedän hyvin, millaista se on." Roskaa.
Kissa syntyy joka aamu uudestaan iloisena siitä, että on syntynyt. Hän tahtoo kokea samat kokemukset uudestaan ja uudestaan, kun taas ihmiset ovat kiintotähtiä kissan taivaanrannalla, kiintotähtiä, jotka jaksavat lukea jokaisen kirjankin vain kerran ja kestää samaa lasta tuskin pariakymmentä vuotta. siinä syy, miksi ihmiset ovat kissan mielestä niin ikävystyttäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti