"Ihmiskunnan historiassa on paljon kokonaisia vuosisatoja, jotka luulisi voivan pyyhkiä pois aivan tarpeettomina. Maailmassa on tapahtunut paljon erehdyksiä, joita ei enää luulisi lapsenkaan tekevän. Miten koukeroisia, etäisiä, kapeita, hankalia, kauas syrjään vieviä polkuja ihmiskunta onkaan kulkenut, pyrkiessään ikuisen totuuden perille, vaikka sen edessä on ollut suora tie, leveä kuin käytävä, joka johtaa ruhtinaan loistavaan palatsiin. Se on leveämpi ja upeampi kaikkia muita teitä, aurinko siihen paistaa ja yöllä tulet sitä valaisevat, mutta ohi tämän suoran tien ihmiset ovat kulkeneet synkässä pimeydessä.
Monta kertaa heidät on ohjannut taivaista tullut valaistus oikealle tolalle, mutta sittenkin he ovat hairahtuneet ja eksyneet syrjään, saattaneet joutua keskellä kirkasta päivää tuollaisille tiettömille takamaille, saaneet uudelleen päästää sumua toinen toistensa silmiin ja siellä sitten kauhistuen kysyäkseen: mistä pääsee ulos, missä on tie?
Nykyinen polvi näkee kaiken selvästi ja ihmettelee esi-isiensä erehdyksiä, nauraa heidän typeryydelleen eikä huomaa taivaallisen tulen jälkiä kauttaaltaan tässä historiassa, missä jok'ainoa kirjain huutaa ja missä joka paikasta ojentautuu läpitunkeva sormi juuri heidän eteensä, juuri tätä nykyistä polvea kohti.
Mutta yhä vain nauraa nykyinen polvi ja itsevarmana ja ylpeänä aloittaa sarjan uusia erehdyksiä, joille sitten jälkeentulevat polvet vuorostaan nauravat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti