Intia, Alexandra Road.
Ilma on mausteenhajua aivan sakeanaan, sakeanaan kaikkia ohi kiirehtivien ihmisten ihoon hierottujen kärpässalvojen hajuja. Se painostaa raskaana aivojen haistinalueita, ja kaikki tuntuu haalealta, ummehtuneen tympeältä.
Seuraat ihmisvirran mukana, jossa tungeskelee sadoittain erivivahteisia hinduja, Intian juutalaisia ja muhammettilaisia, niin toisiaan suvaitsemattomina, että luulisi näkevänsä iskevän kipinöitä, kun heidän pukunsa ja vaatetuksensa vain hipaisee toisiinsa.
Nostan olkihattuani ja tiedustelen kohteliaasti parilta ohi kulkevalta hindulta lyhyintä tietä kaukana kattojen takana näkyville kahdelle suurelle temppelille (osoitan niitä kadelläni). He eivät vastaa, katsovat vain minuun, ääneti, sametinmustissa silmissä jotakin erikoista, joka hyvinkin voi olla vihaa.
Näillä hinduilla oli jalassa kengät ja lumivalkoiset, kapealahkeiset ametistihousut, päässä suuri silkkiturbaani. Siksi juuri kysyinkin heiltä. Erehdyin heidän olevan englantilaisystävällisiä tai ainakin osaavan englantia. Sen vuoksi hieman masennuin heidän vihamielisyydestään ja lähdin pois koko temppelineliöstä. Tuijotin maahan, tuskin enää katsoinkaan torneihin. Pian olin alakuloisena, mielen ahdistuksen vallassa ja hikisenä Victorian satama-altaiden tienoilla. Olin janoissani, kurkkuani kuristi pöly ja nielemäni harmi. Aioin ostaa lasillisen sitruunajuomaa kaupasta, joka oli kioskin tapainen, mutta kieltäytyivät antamasta minulle pyytämääni. Tallustelin matkoihini umpimähkään, mieli katkerana. Muukalaisvihaa!
- Harry Martinson, 1923, Intia
MONIKULTTUURI!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti