tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulutrilogia - osa 2 - Little Gestapo Dungeon Christmas

(Edellinen osa)

- Joulumänty... ..Mänty...
Mistä helvetistä me männyn löydämme. Sturmteufel, missä kasvaa lähin terve metsä? 




- Tiedusteluhan kertoi että kutakuinkin tervettä faunaa löytyy pohjoisesta, suunnilleen valtatie 25:n ja kantatie 55:n jälkeen ympäri suomea, lukuunottamatta tietenkään venäjän nukettamia suurkaupunkien lähistöjä.

- Eli porvooseen, mäntsälään tai hyvinkäälle..

- Eikö Lohja ole lähimpänä ja 25:n varrella, sinne v----

- PERKELE MINUA LOHJALLE EI SAA PIRUKAAN. HÄVETKÄÄ STURMTEUFEL. 20 PUNNERRUSTA.


- ....Mutta en minä täällä autossa mahdu.

- NO SAATANA MINÄ PYSÄYTÄN. ULOS AUTOSTA JOK' IKINEN. Helvetti.. Noin..
Minä poltan röökin sillä aikaa. Saatana.
Koita nyt puita täältä löytää.. raunioita, säteilyä ja raiskattua luontoa..
Porvoon suunta saa kelvata.
... ... yhdeksäntoista, KAKSIKYMMENTÄ.
Istukaa alas ja levätkää hetki, Sturmteufel.
Mitä on mies mieltä Porvoosta?





- Noh... Olen liian nuori ymmärtääkseni impivaaraa ja sen vanhoja kaupunkeja. Minulle koko Suomi on samaa raunioitunutta joutomaata. En oikeastaan välitä. En ole muuta koskaan nähnyt.





- Ymmärrän täysin.. Itse sain nähdä välähdyksen jo kuolevaa, häviävää impivaaraa, aivan lapsena.. Sääntöjä, byrokratiaa, lakeja, virastoja.. Pelkkiä kaukaisia muistikuvia. Kuin toinen elämä. Sitä kun on tässä iässä historiaa takana jo jonninverran, niin tärkeältäkin tuntuneet jopa aikuiselämänkin vaiheet menettävät merkityksensä ja tuntuvat vierailta. Kuin homehtuneita, unohdettuja vanhoja elokuvia, lukittu kansiinsa, työnnetty riviin hyllyyn traumojen ja hämähäkinseitin kera.... ... ....
.
.
huoh..

Jatketaan matkaa, tämä menee liian epäviralliseksi.



.
.
.
.
.
.
.
.



- Huomio, kantatie 55:n liittymä meni tuossa.. Katsokaa.. Porvoo... Iljettävä läävä, ei eroa paljoakaan etelän karanteenialuetta ympäröivästä helsingistä. Tästä ei kyllä läpi ajeta. Niin paljon kuin halusinkin toimintaa.. 



...Onkohan täällä edes asutusta. Alkuperäisheimoja ehkä, Anarkisteja ehkä, ja satavarmasti musulmaaneja Iisalmen kalifaatista.
Nämä nukkuvat aavekaupungit täytyisi kartoittaa nyt kun olemme saaneet oman kaupunkimme infastruktuurin ja resurssihallinnan kondikseen ja natsibunkkerimme määrää missä kaappihomo seisoo.
Täytyykin heti palattuamme siirtää resursseja rakkaan impivaaramme nykytilan selvittämiseen. Natosota ei ollut hellä näille Porvoonkaan uiveloille.

Kierretään kaupunki pohjoista reittiä.

Ei vielä mainittavaa puustoa. Ja tästä pohjoisempana taiga ja tundra kohtaavat.

Myrskyläntie.. suoraan pohjoiseen. Sinne. Silmät kovana, ryhmä. Mäntyä siis bongailemaan.

...
...

...

- HEP! Herr Feyris-san, Mänty kello kahdessa!



- AAahhaa!!! Siellä se seisoo. Varmasti vihoviimeisin vitun mänty 50 kilometrin säteellä. Ojentakaa taistelukirveeni, Muutan tuon hetkessä männystä joulumännyksi!

.....Katsokaa sitä.. Niin kitukasvuinen.. vai nuori? Koulun ilmastotiedon tunneista en muista mitään, ja kun tundra valtasi etelää niin sota oli jo päällämme, oli liian myöhäistä perehtyä luonnontieteisiin. Samapa tuo, sen tiedän että siinä on mänty, joulumänty!


- Herr Feyris, pääsisinkö minäkin valokuvaan kanssanne, se olisi minulle suuri kunnia!?

- Äkkiä sitten Untersturmteufel.







Mänty Roverin katolla. Tehtävä suoritettu.
...Taivaan sävy muuttuu nopeasti. Huomaatteko? Tiedätte mitä se enteilee. Ohimoani vihloikin jo siihen malliin.. olisi pitänyt arvata.. Autoon äkkiä ja lähdetään kotiin. Missä ne hengityssuojaimet ovat?

Bunkkeriin joulua rakentamaan!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulutrilogia - osa 1 - Little Gestapo Dungeon Christmas



- Oletteko valmiita? Pidän puheista, joten pidemmittä puheitta-

lyhyeen puheeseen;

Luullakseni valitsin oikeat henkilöt tehtävään. Tiedätte että olin itsekin aikanani eliittisotilas, suuren jihadin aikaan, legenda, kylmäverinen murhaaja, rättipään räyhähenki, vuohennussijan violaattori, kamelikuskin kalma, maanvaltaajan markiisi de sade, neekerin nukuttaja, sählämin sanktio, antirasistin armokuolema ja punaviherpersepaviaanin painajainen.

Mutta, olen väsähtänyt, menettänyt vuosien aikana teräni paperitöissä. Juuri sen takia aion johtaa tätä iskuryhmää.




Minulla ei tietenkään ole enää samaa rutiinia kun teillä, joten jos näette epäkohtia käytöksessäni kentällä, olkaa huoleti, voitte suorin selin huomauttaa asiasta.

Lähdetään, hyvät herrat, aiomme rekonstruktoida impivaaralaisen joulun. Tarvitsemme siihen vain asiaan liittyviä muinaisreliikkejä eli joulukoristeita ja sen männyn tms.

Minulla on oikea bensaa juova muinainen Range Rover V8 kompleksin salaisessa autokokoelmassani. Sillä pääsemme vaikka kuuhun ja takaisin jos on tarvetta. Menoksi.





.
.
.
.
.

Ensimmäinen kohteemme on niinsanottu rihkamakauppa. Muinaisten mainoslehtisten osoitetiedoista ilmenee sen sijainti; jossain tuolla, paikassa joka ennen tunnettiin nimellä Kallio. Nykyraunioissaan se on kuin mikä tahansa eurooppalainen nimetön joutomaa. Onneksemme myös Helsingin karanteenialueen pohjoispuolella. Ei liiemmin säteilyä.
Paikallistamme tämän ns. koristerihkaman jälleenmyyntiketjun, muinaistietojen mukaan sen nimi oli Tiimari, tai Liimari, lähteestä riippuen. Sukellamme raunioihin, keräämme mahdolliset joulukoristeet. Sen jälkeen seuraa joulumännyn hankinta.






.
.
.
.
.
.



Jeesus mikä läävä.. Ulos autosta, jätetään se kauemmas kohteesta.. Liikkuvat taakse, silmä kovana, täällä on turha anoa armoa tai antaa sitä. Viimeisimmät musulmaanihyökkääjät ja irtolaiset punikkianarkistit ajettiin ulos sivistyneestä kaupunginosastamme viime viikolla jonnekin näille paikkeille.

Kartan mukaan tämä mäkinen aukio oli muinoin diskonussitapuisto tai joku vastaava. Näen sen rajat selvästi. Kadut ovat selvemmin havaittavissa betonimurskan seasta.

Kun jatkamme puistosta eteenpäin, vastaamme tulee katu jolla sijaitsi vanhojen lehtien mukaan pari myymälää, mukaan lukien tämä Liimari. Tarkka-ampuja asemiin tuonne.



.
.
.
.
.
.
.


- Olemme perillä. Laskelmieni mukaan juuri tämä rakennus. Yllättävän ehjä katu.
Sisään - hiljaa....



.
.

- Kiinteistö tuntuu olevan tyhjä... Varmistan, alue turvallinen, Herr Kommandant



- Hyvä. Valaisimet seinille, nyt shoppaillaan............

Katsokaa tätä turhan muoviromun määrää. En ymmärrä näiden artifaktien käyttötarkoituksia.
Hopeista hilettä..
Minikokoisia mattoja? Joulun pukin kääpiöorjille kenties?
Mitä tuolla on? Sadan millimetrin kranaatteja?

- Feyris, ne ovat kynttilöitä, tiedän koska isoisäni jemmasi niitä jälkipolville muistoksi. Palavaa ainetta, käytetään valaisuun. Meni kuulemma vaarallisena aineena luvanvaraiseksi 2030-luvulla. Olen minäkin perehtynyt impivaaraan, Herr..

- Sturmteufel, olen positiivisesti yllättynyt.


- HERR FEYRIS, TÄÄLLÄ, JOULU!!!

- !!!!! Katsokaa.. Hyvä jumala. Katsokaa kuinka punaista sinistä kultaista ja hopeista kaikki on.. Uskomatonta.. Ovatko nämä niitä eksoottisia käärmeitä? Nehän ovat muovisia hapsupötköjä. Luulin että meidän olisi pitänyt ajaa hyvin kauas etelään etsimään kirjavia myrkkykäärmeitä..
Katsokaa näitä mainioita muovisia palloja. NE eivät koskaan olleetkaan omenoita! Näen niistä omat kasvoni aivan vääristyneenä! Hämmästyttävää! Kerrassaan--

- Feyris, paikallistin pentagrammin ja ledivalot

- Hyvää työtä Sturmteufel, aion laittaa ylennyksesi uudelleen harkintaan, tuleva herr Übersturmteufelmeister.
Luulen että meillä on hyvät herrat, tehtävä suoritettu. Kerätkää laukkuihin niin paljon joulukoristeita kuin pystytte, poistumme sitten näkymättömästi Roveriin, ja jatkamme seuraavaan kohteeseen.

- KYLLÄ HERR VAMPYRK..

- HYYYSSHHHHHTT... Saatana.. mitä sanoin näkymättömyydestä..?

- (kyllä herrr vam... kyllä, Feyris... saisinko luvan päästä valokuvaan kanssanne?)


- Voi luoja... Olen hyvällä tuulella, äkkiä sitten, ja vaadin benellini etualalle. UnterSturmteufel, räpsäiskää nopeasti ellette välttämättä halua kävellä Sturmteufelin kanssa tukikohtaan.




...Noniin, taakse poistu.. ♪ Joulu on taas, joulu on taas, haulikot täynnä murhaaaaaaa.. ♫



(seuraava osa)

lauantai 19. joulukuuta 2015

Tästä lähtien ollaan rosvoretkellä



- Siinä se nyt on: Helvetti.

- Siel pallaa ukkoloihe perskarvat!! Khihihii!!



- Ja muuten tähän loppui sitten meitin oikeutemme. Tästä lähtien ollaan rosvoretkellä.




Furryndo - Normandian Ketut






...Jermu joukkomme selvisi hengissä valleille asti, tosin tärykalvot hellinä ja mutaa kuonossa. Mutta tänne tultiin lahtaamaan nazickenejä, ja se myös tehtäisiin.





Varmistettuamme rannan ja bunkkerit, taistelu siirtyi luonnollisesti ylös maaseudulle.
Kävimme läpi Colleville-sur-Merin jok'ikisen rakennuksen, puhdistimme ne yksitellen ketun vainulla, tehden nazickeneistä nugetteja. Olivat kovina taistelijoina jääneet munimaan pitkin rantaraittia viivyttäen maihinnousujoukkoja. Jokaisesta maapalasta käytiin ankara nokkapokka.






Kampanja eteni vauhdikkaasti kunnes alikersantti Kettuselta jäi häntä erään kellarin oven väliin jolloin hän lääkitsi itseään valtavalla määrällä morfiinia, ja mitäpä siitä koitui;
Jollei nazickenit munaa itseänsä niin Kettula munaa.
Alikersantti nähtiin viimeeksi laulamassa tokkuroissaan alasti paljaassa turkissaan atlantin valleilla ennen fataalia hyppyään alas rantatonttiin. Tiesimme että hän kaipasi nuorta vaimoaan, mutta että tällainen reaktio näin äkkiä, olimmehan hypänneet maihinnousualuksiin vain hetki sitten Englannissa. Tosin hänen vaimonsa oli myönnettävästi aika hännäkäs ilmestys, joten ikävä ja traumaattinen laivamatka koettelivat moninkertaisesti tätä vasta joukkoomme liittynyttä nuorta jolkuttajaa. Sota vaati uhrinsa mitä moninaisimmin tavoin.




Sotamies Foksilla oli taasen häntä kainalossa kun rynnäköimme Kanalan häkkibunkkeriin, ja liukkaana epelinä livahti metsään piiloon kykkimään kuono turpeeseen. Huokuttelimme häntä mukaan viiriäisenmunalla ja kyllä hän siitä lupautui nousemaan ja liittymään hyökkäykseen, mutta vain jos saisi tulla takimmaisena häntä koipien välissä. Urheuden puuska tyyntyi nopeasti kohdetta lähestyttäessä, ja tilannetta ei auttanut yhtään Foksin harha-askel ketunrautoihin.






--



...Päästyään pinteestä Foksi kettuili rohkeutensa maksimiin ja niin viiksenpäät väpättäen moukaroimme natsikanan bunkkeria kaikella mitä löytyi, kasapanoksilla, kranaateilla, liekinheittimellä, pikkukivillä ja kävyillä.





Siinä höyhen pöllysi ja kunnian kukko korisi kun Normandian Ketut pisti parastaan. Aikainen lintu nappasi tällä kertaa sirpaleita ja lyijyä.
Savun hälvettyä, huomasimme ruumiiden joukossa olleen muuan Gluckenführer Pot Pot Potin. Tuo Dresdenin siipiveikko, juutalaisten sikojen nokan koputtaja oli sattumoisin ollut tutustumassa atlantin valleihin täällä päin.

Tästä vielä ropisee natsoja turkkia koristamaan.





Iskuryhmä Normandian Ketut.

Muistamme heitä kaikkia suurella lämmöllä. He olivat sankareita.






--





Normandian Ketut! Asento!


✠ Alikersantti Kettula †
✠ Sotamies Foksi
✠ Matolääke-Masa
✠ Keijo Kanannakertaja
✠ Reiska Repolainen
✠ Tekoturkis-Teppo
✠ Häntä Heikki
✠ Koodinimi Kuonolainen †
✠ Viiksivainuuja Valtonen





Jokaiselle, myös taistelussa kunniakkaasti menehtyneille jaettakoon Marsalkka Taistoturkin Tassutähti, kultaisin lehvin.




Lisäksi, Keijo Kanannakertaja vastaanottaa vihollisen huoltosaattueen verettömästä kaappauksesta Muonamestarin Makoisan Mehuluun, ja rapsutuksen korvan takaa itse Marsalkalta.




Olette ylpeydeksi rodullenne, ja muille nelijalkaisille. Olkaa ylpeitä työstänne koko kettukunnan maineen ja eläinkunnan puhtauden, hyvyyden puolesta, ja hyväksi.





Aika velikultia.

Aika karvaisia.

torstai 17. joulukuuta 2015

Wonderful world of car racing


Watkins Glen...




It was a muddy area in the infield noted for drugged and drunken debauchery. People would drive old cars there and set them on fire, creating a cheerful blaze which set the autumn night alight. As the years ensued, participants took to stealing cars and setting fire to them.





The climax came one year, I believe it was '74, in which a charter bus from Brazil was stolen. It was an impressive sight indeed. When the crowd was done with it it was on its roof and compressed to half its former height. 










Another interesting Bog practice was "The Other Side Sucks." Imagine a crowd of hundreds surrounding a pile of burning cars (and a bus in one case). The crowd, being shaped like a doughnut, had an infinite number of "other sides." So soon stones and beer bottles would describe graceful arcs in the firelit night sky, only to crash into the people on "the other side." Unsurprisingly, injuries were frequent but I a unaware of any fatalities. A lone cop car entered the Bog but was met with a volley of beer bottles. It beat a hasty retreat, rear window smashed out.








This much fun was destructive and couldn't last. Towards the end of the Seventies the Bog was paved over and the police presence was increased. This put an end to the festivities at the Bog and a level of danger and participatory hooliganism unimaginable to modern race fans.