tiistai 24. toukokuuta 2016

Kuurupiiloa kalman kera

(edellinen osa)


Viime kirjoituksissani olen käynyt läpi tuota murhaksi kutsuttua kiehtovaa prosessia. Kärsin äskettäin yliannostuksen ooppiumileikeilläni, mutta yritän pitää ajatukseni kasassa ja mennä eteenpäin murhan messevässä maailmassa.

Niin, rakas aloitteleva nirhaaja, kuvitellaan että olet lopettanut ensimmäisen uhrisi. Ei hienostelua, ei myrkkyjä, vain vaikkapa sinä, kuristusote ja uhri.

Ennen kalmakätköilyä on hyvä tietää miten vastapuoli toimii ja ajattelee. Mitä tapahtuu kalmalle, ja mitä tekee viranomainen.

Otetaan vaikka tyyppi joka lenkkeilee säännöllisesti metsässä, kuntopolulla tms. Yhtenä päivänä hän vain katoaa eikä palaa juoksultaan. Lähtökohta on niinkin elementaarisen simppeli että poliisi etsii aina järjettömän kokoisen alueen; eihän kukaan jättäisi ruumista polun vierelle.

Ensin toki nuuskitaan polun vierustat, koska jos kyseessä oli kenties intohimorikos tai hetken mielijohde, tai joku vain näki tilaisuutensa tulleen, tällöin ei suurempaa suunnitelmaa ollut ja ruumis viskataan äkkiä lähistölle; tarvittavat työkalut kalman käsittelyyn tai hautaamiseen jäivät ikävä kyllä matkasta.








Jos kyseessä on mäkinen maasto, ruumis yleensä heivataan helposti alamäkeen. Nimittäin jostain kumman syystä kalman kantelu ylämäkeen on hidasta, vaikeaa, ja entä mahdolliset silminnäkijät.

 Monikymmenkiloinen kalma on vaikea raahattava, ja toimenpide jättää ympäröivään kasvistoon monenmoista disturbanssia. Katkenneet oksat, tallottu aluskasvusto, jne, kässäätkö?

Jos kyseessä kuitenkin oli ns. murha, ja lihasäkki päätettiin kaivaa multiin, sellainen on melko helppo kokeneen silmän havaita. Tuoreeltaan käänneltyä maata, kohouma tai laskeuma.

Tuoreeltaan piilotetun kalman koti tuppaa pullottamaan maasta, kun taas jo mätänevän jantterin potero alkaa muodostua kuopaksi; Ruumis menettää massaansa ja multa alkaa painollaan laskeutumaan, joka taas yhä edelleen edesauttaa mätänevän lihasäkin liiskautumista. 






Voit kokeilla tätä itsekin puutarhassasi nirhaamalla pieneläimen tai linnun. Tai mikä ettei!!! Oikean ihmisen niin käytäntöpuolikin on kerralla hallussa! Ehkäpä ihmishylkiön yhteiskunnan rajamailta, jonkun, jota kukaan ei kaipaa; entinen idols-tähti levylistojen häntäpäästä tai ulkopuolelta.

Viskaa kalma kuoppaan, kaivamasi mullat päälle, ja avot! Lähiviikkoina huomaat kuinka maa painautuu yhä alemmas, aivan kuin ruumis itse haluaisi kaivaa tietään syvemmälle helvettiin.

Ja kumma kyllä, kaikkea maalaisjärkeä vastaan syvemmälle kaivettu ruumis tuottaa syvemmän painauman. Moni meistä on haudannut lemmikkinsä pelkkiin multiin kuin amatööri, joten ehkä tämä on liiankin tuttu aihe.

Yksi asia minkä pitäisi olla itsestäänselvää; mätänevä herra Mätänen tuottaa loistavaa lannoitetta päällänsä keikkuvalle kasvistolle, joten viikkojen tai kuukausien jälkeen hauta on yhtä kukkaloistoa, kun taas ympärillä tavanomaisempaa..
...Ei sitten yhtään silmiinpistävää, eipä yhtään... Eli muista käsitellä hauta jollakin litkulla joka rajoittaa moista evidenssiä.

Tämä oli vain pintaa raapaisevaa ensikursseilua. Voisin jatkaa vielä pitkään, mutta pitkästyisit, tai oksentaisit, riippuu minkälainen persoona olet. Itse kuulun Feyriksen ohella kolmanteen ihmisryhmään joka kerjäisi lisää.

- Mengy-kun 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti