'Hyvyys' (® © ™) on vain pinnalla.
Joet ovat kauniita.
Viettelevän kauniita.
Viettelevän kauniita.
Jos Suomen jokia ei oteta lukuun...
....Kaunein joki..
Suomen ulkopuolella, on Tara.
Mutta ne kaikki...
..Kaikki ovat pinnalta katsoen kirkkaita ja kauniita, täynnä elämää, rauhallisesti soljuvaa, ja näetkö tuulenvireen sen pinnalla... mutta veden alla, kulisseissa, tukahduttavia...
..Ahdistavia, hirviöitä.
Läpi maiseman luikertelevia paholaisen käärmeitä. Täynnä petoja, kuolemaa ja taistelua.
Helvetti kun on tämä vatsatauti
Ja kakittaa... hyi vittu.. blörgh.
Elämä.. jotain.. blah blahhbb....
- Huoooh.. rakas päiväkirja.. Aika.. välttävä Mengy-kun-imitaatio.. toivottavasti menee täydestä... yäkrfgh.. en ole polttanut vuosiin... No ei ne mitään huomaa. Henkikään ei haise.
T: Feyris † † † † †
Suomen joet ja muut vesistöt ovat juuri tuolla tavalla valheellisen kauniita. Rannalta kun katsoo, näkee valon, varjon ja tuulen leikin sädehtivän, hyväilevän kauniina, mutta menepä sukeltamaan. Mitä näkyy? Hernesoppaa!
VastaaPoistaVatsatauti on myös vallan ratkihauskaa. Minua on siunattu koko lailla tehokkaalla immuunijärjestelmällä, niinpä sairastun vain hyvin harvoin ja AIDSin kanssakin eläisin varmaan vaikka kuinka pitkään. Mutta sitten kun iskee, iskeekin lujaa. En tiedä, oliko viimeisin vuosituhannen alussa sikainfluenssa vai tavallinen, mutta sitä kesti kaksi viikkoa, se aiheutti keuhkoputkentulehduksen ja jälkimmäisellä viikolla vielä pari päivää kestäneet vatsaoireet. Istuin pöntöllä ruiluttamassa ruikulia suolentäydeltä, kun alkoi oksettaa. Kun suoli vaikuti sillä hetkellä tyhjältä, nousin puklaamaan lavuaariin keltaista nestettä. Sellaista pruuttautui kalsareihinikin, ennenkuin sessio oli ohitse. Saatoin vain ajatella: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Sen taudin aikana sain myös havainto-opetuksen, miten influenssaan voi kuolla. Varsinkin ennen nukkumaanmenoa hengenahdistus kävi sen verran mittavaksi, että piti oikein keskittyä hengittämään. En silti hetkeäkään uskonut kuolevani, en minä näin vähällä selviäisi. Enkä kuollutkaan.
Tupakoinninkin olin onnekseni lopettanut jo siihen tautiin mennessä. Se on aivan ksittämätön pahe: sitä täytyy opetella pitkään ja hartaasti, alussa se tökkii vastaan ja lujaa viikkokausia ennenkuin keuhkoparat tottuvat kauheaan myrkkykaasuun. Sitten sitä onkin saatava. Lopettaminen oli sentään helpompaa kuin useimmilla, vaikka nikotiinin vieroitusoireet ovatkin ylimainostettuja: joka neljäs ei saa tiettävästi minkäänlaisia fyysisiä oireita. Se ei lohduttane niitä, joiden riippuvuus pakottaa heidät nousemaan kesken uniensa polttamaan.
Älkää siis aloittakokaan.
Influenssaan kuoleminen, kivuliaita muistoja. Tutkimme vuosia sitten kuvaustarkoituksissa hylättyä sairaalaa.
PoistaTapaus oli tuore, mutta tilat jo siinä kunnossa missä niiden olettaakin narkkareiden, rottien ja muiden vakiovieraiden jäljiltä. Kas tässäpä valmiit lavasteet mihin tahansa tarkoitukseen, mitä rahansäästöä!
Eipä siinä sitten nuoruuden päihtyneessä huumassa tullut ajateltua ruumishuoneella lavoja ja lattioita paljain käsin lääppiessään ja laareissa maatessaan että rotanpaskan tuliaisten lisäksi mukaan saattaa tarttua muutakin kummallista, riivaajat ja poltergeistit vähimpinä.
Lähipäivinä keuhkomme yskivät pihalle erikoista, värikästä paksua limaa, ja ambulanssiakin olisi eräs soitellut, muttei pystynyt puhumaan limamäärältään, piruparka.
Pari tiimistä hakeutui suoraan sairaalaan, meillä muilla tauti meni itsestään ohi, poltergeisteista en ole varma.