Pikkuvirkamies

Pikkuvirkamies, jo lapsena näkymätön, persoonaton, istui toimistohuoneensa ikkunan äärellä.

Pikkuvirkamies, katseli yötaivaalle kohoavaa tuomionpäivän Rakettia.

Hän merkitsi tärkeään paperiinsa vinoristin. Muut kutsuivat sitä rastiksi tai ruksiksi.

Mutta mitä hän siitä välitti. Hän oli vain Pikkuvirkamies.

Suuren koneiston osa, pieni itsessään.



Pikkuvirkamies oli vastuussa jo seitsemättä vuotta suuren koneiston pienestä osasta;

Yksi ruuvi, yksi neljästä, joka piti koossa komentosignaalien dekooderia.

Hänen vastuullaan, hänen silmänteränsä. 3000 krediittiä kuukaudessa, seitsemän vuoden ajan tämän ruuvin raaka-aineiden, valmistuksen, olinpaikan ja päätepisteen hallinnasta. Työ jolla ei ole merkitystä, turhaa, he sanoivat.

Mutta mitä hän siitä välitti. Hän oli vain Pikkuvirkamies.

Ei hän ole vastuussa, hän teki työtänsä.

Mutta moni ei tiedä hänen ajatustensa suistuneen kiskoiltaan.

Viidentenä vuonnaan hän oman mielensä sisällä kieltäytyi roolistaan suuren koneiston pienenä osana. Ei hän sitä muille kertonut.

Hän merkitsi ruuvin valmistuksen ja asennuksen kuukausina monien vinoristien tilalle tahallisesti rasteja, rukseja ja toisinaan viikonloppuisin plussia, kerran jopa oikein-merkin. Hän oli luotettu, hän oli Pikkuvirkamies, hän ei koskaan jäisi kiinni.

Mutta mitä hän siitä välitti. Hän oli vain Pikkuvirkamies.



Kävi nimittäin kerran, että pikkuvirkamiehen hyppyrottamaiseen kalloon muutti eräässä vaiheessa tyhjää elämäänsä sielu.

Sielu koristi uuden kotinsa värein, valoin, tuoksuin ja ajatuksin. Tärkeimmän tunnelman toi kumminkin vanha levysoitin. Pikkuvirkamies tajusi vihdoin mitä tarkoittaa olla pieni osa isoa koneistoa joka rakensi Raketin. 

Hän oli liian suuri hyväksyäkseen moista, mutta liian pieni tehdäkseen asialle suurempaa, ja aivan juuri sopivan kokoinen tajutakseen pienten virkamiesten korvattavuuden, ja suurten tapahtumien syntyvän kulisseissa. Pikkuvirkamies tajusi yhä suuremmin mitä tarkoittaa olla pieni osa isoa koneistoa joka rakensi Raketin.

Raketin, joka lähti tuhoamaan kaukaisen mantereen, viimeiseen viattomaan ihmissieluun. Ehkei yksi pieni suuren koneiston osa voinut millään sabotoida lopputulosta?

Mutta mitä hän siitä välitti. Hän oli vain Pikkuvirkamies.