Paperisotaveteraani, people of color, juutalaiset

  
Tjahas, se on paperisodat virastojen kanssa hoideltu, on täytetty lippusia, lappusia, lomakkeita, kaavakkeita ja viety ja postiteltu ja kyselty ja haettu ja stressattu ja vittuiltu ja vittuiltu takaisin. Nyt on toivottavasti kaikki kunnossa etten päädy lumihankeen asumaan ilman ruokaa ja rahaa.

  Olisihan se mukava vain asua metsässä ja metsästää ruokansa. Helvetin nykyaika. Sen takia tietyt ihmiset tekevät itsemurhia tai syrjäytyvät kodittomiksi kun eivät jaksa tätä jatkuvaa taakkaa, stressiä, painostusta.
  Paperisotaa on nyt harrastettu lähes koko aikuisikä, ja voinkin julistaa olevani paperisotaveteraani. Ostakaa heijastin, läskipäät, ja missä on mitalini? Saatana. Ja muistakaa sitten runsaalla eläkkeellä muutamankymmenen vuoden päästä.

- Oikeisiin töihin, ja Gibsoni myyntiin!

- EI EI EI Eiei eieiiiiiiii!!!!!

Eikö sotien välisten sukupolvien armeijat harmaahapsiseen upseeritasoon asti jne ole vain paperisotaveteraaneja. Kyllähän sitä kovasti harjoitellaan ja opiskellaan mutta käytännön kokemus puuttuu. Nuoremmat ovat sentään räiskineet samoja sotasimulaatioita kuin mitä jotkut armeijat käyttävät koulutukseen. Arma, america's army, jne.. Pullamössösotureita. Digimosureita. Kokiskenraaleja. Pitsapamauttelijoita. Torvelotykkimiehiä. Ainut fyysinen sotatilamainen kontaktihässäkkä taitaa olla nakkijonosta klo 5 aamulla.

Sitten monet ovat tietysti lumisotaveteraaneja. Nykylapset eivät saa edes heitellä lumipalloja koulujen ja eskareiden alueella, joten heiltä jää puuttumaan tietty virallinen laitosvaikutteinen lumisotakokemus.

 .

.

.

Sitten sananen ihmisroduista

.

.

.

Päätämme saarnan juutalaisuuteen