maanantai 19. lokakuuta 2015

Kummittelua




En ole pystynyt katsomaan muutamaan vuoteen kunnon kauhuleffoja. Läheisten kuolemat, kuolevaisuuden pohtiminen, ja oudot äänet yössä saavat jo muutenkin hermot riekaleiksi.

Kauhumusiikkia voin toki kuunnella, ja sitä tulee itsekin sävellettyä toisinaan pitkälle yöhön. Jossain vaiheessa toki alkaa vilkuilemaan olkansa ylitse jolloin sävellyskynä täytyy laittaa pois ja yrittää nukkua.
Teatraalisemman musiikin sävellystyöhön uppoaa aivan samalla tavalla kuin kirjankin kirjoittamiseen; päässä alkaa elämään oikealta vaikuttava maailma, ja sieltä täytyy löytää uloskin jossain vaiheessa.

Onneksi kissat osaavat niellä(devour) poltergeistejä ja kadotettuja sieluja, olo on hieman turvallisempi..


Tässä muutama hyytävän kammottava klassikko lähinnä rokkipuolelta joita oon luukuttanut pimenevien iltojen iloksi:


Feel The Thunder




King Henry


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti